perjantai 6. syyskuuta 2019

Kesä Suomessa sen hyvistä puolista nauttien

Juhannuksen jälkeen koitti aika lähteä kesänviettoon synnyinmaan kamaralle. Kahtena ensimmäisenä viikkona ei kesästä ollut tietoakaan. Jok'ikinen päivä satoi tai tuuli kylmästi (yleensä molempia), mutta suhtauduimme siihen totuttelemisena Espanjan talveen (=ylimitoitettu harjoitus) ja keskityimme nauttimaan asioista, mitkä ovat Suomessa paremmin kuin Espanjassa :

1. Juomavettä ei tarvitse kantaa kaupasta, vaan sen saa suoraan hanasta,

8 litraa vettä  painaa kuulemma 8 kiloa

2. mutta näkki- ja ruisleipää saa kaupasta kuin kaupasta.

Suuri rakkauteni





















3. Alkoholipitoiset juomat ovat kalliita (eikä sitä viinipulloa edes saa lähikaupasta), minkä vuoksi niiden käyttöä tulee harkittua tarkoin. Maksa kiittää.

Sahtia oli ihan pakko? maistaa
4. Jätteiden kierrätys on huomattavasti paremmalla tolalla. Sen huomaa etenkin pullo- ja tölkkipanteista, joita ei harrasteta kuin pienessä osassa Espanjaa. Kaiken muunkin kierrätys on vielä lapsenkengissä, mutta ilokseni yleistymässä.

Vain tyhmä heittää 20 senttiä pois























5. Parkkiruudut ovat huomattavasti tilavampia. Pidän suoranaisena ihmeenä sitä, etteivät autot Espanjassa ole vieläkin kolhuisempia kuin ovat. Tosin espanjalaiset ovat loistavia taskuparkkeeraajia, eivätkä hätkähdä pikkulommoista.


Zenia Boulevardin parkkihalli on espanjallaisittain tilava

6. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: kielitaito. Lähes kaikki, ainakin virastoissa ja kaupoissa, osaavat kotimaisen lisäksi ainakin englantia. Espanjassa se ei ole mitenkään päivänselvää, mikä on tullut koettua moneen otteeseen. 

Syyskuun syvällisin ajatukseni Espanjan armottoman auringon alla:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Minä pidän molemmista.