lauantai 15. joulukuuta 2018

Palmupulmia

Ennen sahasetää
Meillä oli Palmu nimeltä Hulmia,
mutta sen kanssa tuli pulmia.
Tuulessa oksiaan huiskutteli,
meille mukavia kuiskutteli.

Mutta kasvatti oksiaan yhä lisää,
tunkivat jo ikkunasta sisään.
Sateella melkein itkin,
kun vesi valui lehtiä pitkin
ja parvekkeelle tuli tulvia.
Sellaista aiheutti Hulmia.

Tuli Hulmian mielestä mies paha,
aseenaan ulottuva oksasaha.
Taidolla Hulmian siisti
ja alaoksat siltä riisti.

Vaikka alaoksia puuttui,
yhä ylväämmäksi Hulmia muuttui.
Ei kärsi enää mistään vaivasta,
vaan latvallaan tavoittelee taivasta.

Yhä vieläkin kun tuulee
Sahasedän jälkeen
jostain korkealta kuiskeen kuulee.
Jatkaa tarinointiaan Hulmia,
ei sillä ole mitään pulmia.



Tähän kohtaan kuuluisi luonnollisesti tietoisku palmuista,
mutta minun on pakko tunnustaa, etten tiedä niistä paljoakaan. Yritin googlettamalla lisätä palmutietouttani, mutta suomenkielisiltä sivuilta löytyi vain jukkapalmun hoito-ohjeita ja Juhani Palmun elämää. Sen verran kuitenkin viisastuin, että tiedän erilaisia palmulajeja olevan noin 2500. Ja luin myös minulle ennestään tutun tiedon: palmut ovat ikivihreitä. Ei siis paineita joulukuusen hankkimisesta, kun pihalla kasvaa ikivihreä puu!




Ennen sahaajaa palmu kohtasi keittiösakseni





















perjantai 16. marraskuuta 2018

Playa Flamencan kotini ja yleistä espanjalaisista kodeista

Lokakuun viimeinen päivä muutimme rauhallisesta Torreviejasta vieläkin rauhallisemmalle alueelle eli Playa Flamencaan, joka sijaitsee Orihuela Costan rantakaistaleella.  Talot ovat täällä vieläkin koristeellisempia kuin Torreviejassa, mikä johtunee alueen pientalovoittoisuudesta. Me asumme 234 asunnon pienkerrostaloyhteisössä. Asuntojen lukumäärän päättelin postilokeropisteeltä, koska jalkautumalla taloalueelle sitä on mahdotonta selvittää. Asuntojen numerointi ei toimi samalla systeemillä mihin Suomessa on totuttu, vaan numerot vaikuttavat olevan täysin mielivaltaisessa järjestyksessä. Asunnon numero 108 yläpuolella on asunto numero 89 ja parilliset ja parittomat numerot ovat eri puolilla taloa, paitsi ensimmäisten kerrosten asuntojen kohdalla. Takuulla numeroinnissa on jonkinlainen logiikka, mutta minulle se ei ole toistaiseksi avautunut.

Talot muodostavat suorakaiteen mallisen kehän, jonka sisällä on lisää taloja, runsaasti istutuksia ja pari allasaluetta. Meidän kotimme on kolmikerroksisen talon toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Sisäpihan puolella sijaitsevat ulkoportaat johdattavat meidät omalle ulko-ovelle ja lähinaapurimme omallensa (eli loogisesti asuntoihin 85 ja 87). Talossa on muitakin asuntoja, mutta niiden olemassaoloa ei edes huomaa, koska niiden sisäänkäynnit ovat eri puolella taloa. Espanjalainen tapa rakentaa tiiviisti ja samalla säilyttää ihmisen yksityisyys saa varauksettoman ihailuni. 



Naapurustoa parvekkeelta kuvattuna. Huom. asuntojen sisäänkäyntien moninaisuus



Lähin allasalue


Väitetään, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minun kuvaustaidoillani se ei taida aivan pitää paikkaansa, mutta yrittänyttä ei laiteta.






Portaat kotiovelle

Asuntoja on paljon tyhjillään. Osassa niistä lukee se alquila eli vuokrattavana ja osa on vuokrattavissa suoraan vuokravälitysfirmojen nettisivuilta tai toimistosta, kuten omakin asuntomme. Osa lienee kakkoskoteja, joita täällä on ilmeisen paljon, minkä vuoksi saatan olla kesän lähestyessä eri mieltä alueen rauhallisuudesta.


Yksityisyys (tai varkaiden pelko) on viety niin pitkälle, että jokainen asuntoalue, puhumattakaan omakotitaloista, on aidattu ja portit alueelle avattavissa vain avaimella eli yllätysvieraista ei ole pelkoa. Avaimia ei parane unohtaa kotiin tai ainakin puhelin on oltava mukana, koska koko asuntoalueelle ei pääse ilman portin avainta. Ja tuskin siitä puhelimestakaan on hyötyä, jos joku ei ole kotona siellä porttien sisäpuolella. Tosin ulospääsykään ei yleensä onnistu ilman avainta.  Lukitut portit luovat turvallisuutta ja takaavat oman rauhan ja lisäävät päivittäisiä askelia. Kävelyreissujeni seuralainen Googlemaps kyllä ilmoittaa etsimäni paikan sijainnin ja etäisyyden oikein, mutta todellinen kävelymatka on paljonpaljon pidempi kuin Mapsin ilmoittama. Kartan näyttämät kadut ovat olemassa, mutta saattavat olla ns. yksityisalueella, eikä sinne ole asiaa ilman portin avainta. Useammin kuin kerran on suunnistukseni  päättynyt umpikujaan ja olen joutunut palaamaan samaa reittiä kuin tulinkin eli hyötyliikuntaa parhaimmillaan!


Se siitä lyhimmästä reitistä

Ja sitten hieman asunnostamme ja siinä sivussa espanjalaisista asunnoista yleisesti ottaen:

Kaksikerroksisuus Ulko-ovemme avauduttua paljastuu yhdistetty keittiö-olohuone. Huoneen kulmasta johtavat portaat kohti kolmatta kerrosta, missä sijaitsevat pyhimmät paikkamme eli wc ja makuuhuone. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin jatkaa rauhassa uniaan aamuvirkun puolison touhutessa alakerrassa omiaan (=litra kahvia kiduksiin). Kerrostaloasunnon jakautuminen kahteen kerrokseen ei ole täällä mitenkään poikkeuksellista.   


Säilytystilat Meillä on enemmän neliöitä kuin asuessamme Suomessa, mutta vähemmän säilytystilaa. Meitä se ei sinänsä haittaa, koska irtain omaisuutemme on minimaalinen ja niin sen pitää ollakin, koska Helsingin asuntomme tyhjäysprojekti aiheuttaa minulle edelleen painajaisia. Meillä onkin Tursakkeen tavarat -lista, mihin merkitsemme jokaisen hankkimamme tavaran, koska samasta määrästä tavaraa on luovuttava vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä listalla on neljä tavaraa: pippurimylly, hellehattu ja kaksi kirjaa. Mutta mihin ihmeeseen kaikki espanjalaiset sijoittavat esimerkiksi vaatteensa? Heillähän on pakko olla niitä enemmän kuin meillä, koska jo lokakuussa näin toppatakkeihin ja talvisaapikkaisiin pukeutuneita.

Kylmät asunnot (vain talvisin) Espanjalaiset talot, mukaan lukien lattia, rakennetaan kivestä ilman sen kummempia lämpöeristeitä. Asuntomme on espanjalaisittain lämmin, koska täällä on tuplaikkunat ja ilmalämpöpumppu sekä ala- että yläkerrassa. Ilmalämpöpumppua emme tosin ole vielä käyttäneet kuin testausmielessä – kiitos tuplaikkunoiden ja innokkaan kokkaamisemme. Keskuslämmitystä täällä ei tunneta, vaan jokainen lämmittää kämppänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja koska kaikkiin lämmitysmuotoihin kuluu yleensä sähköä, mikä täällä on kallista, ei koko asuntoa pidetä ympäri vuorokauden tasaisen lämpimänä. Vaikka meillä on vain kaksi huonetta, laitamme makkarin oven kiinni päiväksi, ettei lämpö karkaa portaita pitkin alakertaan ja aurinkoisella ilmalla avaamme vähät ikkunamme ja parvekkeen oven päästääksemme lämmön tulvimaan sisään (en tiedä onko siitä apua, mutta ainakin voin kuvitella olevani energia- ja europihi). Lattiat ovat kuitenkin aina kylmät, minkä vuoksi vakiovarusteisiimme kuuluu villasukat.

Vesi on täällä sähkön tavoin kallista. Vesijohtoverkosta tulee vain kylmää vettä, mutta kuumavesisäiliön ansiosta hanasta saa myös kuumaa vettä, mikä tietenkin maksaa sähkönkulutuksen muodossa. Tosin sitä kuumaa vettä ei kulu paljon, koska se on todella kuumaa. Sen kuumavesipöntön lämpötilan saa kuulemma säädettyä, ettei se lämmittäisi vettä lähes kiehuvaksi, mutta ei harmainta hajuakaan mistä. Vedenkulutusta vähentää se, että juomavesi ostetaan kaupasta. Kuuden litran pöntön saa alle 60 sentillä ja mitä isompi pönttö sitä halvempi litrahinta, mutta isot ovat keittiössä hyvin epäkäytännöllisiä (ja painavia kantaa). Kahvin ja ruoat voi kuitenkin suositusten mukaan tehdä hanaveteen. Hanavesi on periaatteessa juotavaa, mutta sen bakteerikanta poikkeaa suomalaisesta, minkä vuoksi sen juomisesta varoitetaan suurin kirjaimin jokaisella matkustussivustolla (olisi ehkä parempi varoitella jonkin muun juomisesta). Olen ajatuksissani muutaman kerran juonut hanavettä, eikä siitä ole tullut kuuluisaa turistiripulia. Ai niin, enhän minä olekaan turisti, vaikka välillä kieltä osaamattomana sille tuntuukin.

Keittiö ei ole ruokailupaikka vaan ruoan valmistuspiste, minkä vuoksi keittiöt ovat pieniä koppeja tai sijoittuvat olohuoneen yhteyteen joko suoraan tai erotettuna baaritiskillä. Meidän keittiömme sijoittuu olohuoneen seinälle, mikä on mielestäni loistava ratkaisu. Ruoka valmistuu lähes huomaamatta, kun kokkaaja ei ole eristettynä keittiöön vaan voi jutella muiden kanssa (meidän tapauksessa puolison) ja välillä istahtaa sohvalla katsomaan televisiota tai piipahtaa parvekkeella.
Meillä, kuten monessa muussakin kodissa, olohuoneeseen sijoittuu myös ruokapöytä. Ei lainkaan pöllömpi ratkaisu, kun ajattelee kuinka moni suomalainen syö olohuoneessa, vaikka se ruokapöytä on siellä erillisessä keittiössä.

Viikon viisaus: Sesam aukene! ei auta ilman avainta 

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuukausi Torreviejassa eli katukuva suomalaisin silmin

Lokakuun viimeinen päivä selviydyin ehkä elämäni helpoimmasta muutosta. Jätimme Torreviejan ja siirsimme vähän omaisuutemme  Playa Flamencon kaupunginosaan Orihuela Costalle eli emme kovin kauas kaikonneet Torreviejasta. ISO kiitos muuttomme helppoudesta kuuluu jalolle ystävällemme, joka kuskasi meidät tavaroinemme ovelta ovelle. Uudesta kotimiljööstämme enemmän seuraavassa postauksessa, koska haluan vielä fiilistellä ensimmäistä kuukauttani Espanjassa. Heti alkuun pitää varoittaa, että kyseessä on minun subjektiivinen kokemukseni Torreviejasta.

Torrevieja on rauhallinen pikkukaupunki (noin 90 000 vakkariasukasta), missä asuu ja lomailee lukuisia eri kansallisuuksia. Turisteja on paljon vielä lokakuussakin.  He asuvat ja liikkuvat pääasiassa rannan tuntumassa. Parhaiten heidät tunnistaa rantatuolista kainalossa. En tarkoita turisteilla niitä ulkomaalaisia, jotka asuvat täällä kaikki talvet, vaan todellisia lomamatkalaisia, joihin lukeutuvat myös sisämaaasta rantalomalle tulleet espanjalaiset. Ehkä turisteilla ei ilta-aikaan ole rantatuolia mukanaan, mutta siitä minä en tiedä mitään, kuten en Torreviejan yöelämästäkään muutenkaan.

Kansainvälisyydestä huolimatta individualismi ei hyppää silmille pukeutumisessa, hiustyyleissä tai käytöksessä. Vastaani ei kävellyt kuvakirjoja, kettinkikuningattaria, päästä varpaisiin nahkaan verhoutuneita, ei edes irokeesia.  Ennakkokäsityksestäni poiketen naiset eivät ole viimeisen päälle laitettuja, paitsi ehkä iäkkäämmät espanjattaret (tai mistä minä tiedän, minkä maalaisia vastaantulevat ovat). Erääseen ilmiöön huomioni kuitenkin kiinnittyi, nimittäin muoti-ilmiöltä vaikuttavaan hiusten vaalennukseen. Toisille vaalennus sopii kuin nenä päähän, toisille taas kuin korva kaulaan. Samoinhan se on Suomessa ajoittain versoan tummennusbuumin kanssa.

Paikallisten puhe on kovaäänistä ja sitä tehostetaan usein käsillä, mutta räyhääjät loistavat poissaolollaan. Puiston penkeille ei kokoonnuta pussikaljan merkeissä. Jos joku puistossa juokin olutta, hän tekee sen vaivihkaa ja pääsääntöisesti yksin muita häiritsemättä.  Torreviejassa puistot ja penkit ovat todella kaikkia varten! Myös koirille on omia puistoja, jotka ovat hyvin pieniä aitauksia, mutta niitä ei olekaan tarkoitettu koirien temmellyskentäksi vaan käymäläksi.  Koirat pujahtavat puiston avoimesta portista, tekevät tarpeensa ja palaavat emäntänsä/isäntänsä luokse. Kenenkään en ole nähnyt siivoan koiransa jätöksiä aidan sisäpuolelta, mutta ilmeisesti joku muu käy jossain vaiheessa sen tekemässä, koska puistot eivät ole täynnä sitä itseään.  Temmeltämään koirat pääsevät niille tarkoitetuilla uimarannoilla. Koiria, yleensä pieniä tai enintään keskikokoisia, tulee vastaan joka kadun kulmassa. Koirat ovat lähes poikkeuksesta hyvin koulutettuja ja kävelevät siivosti häiritsemättä muita kulkijoita.  Moni suomalainen koiranomistaja saisi ottaa oppia!

Autojen parkkeeraus jaksoi joka päivä hämmästyttää minua.  Autoja pysäköidään kadunkulmien mutkaan, kiinni suojatiehen tai jopa sen päälle ja kulkusuuntaan nähden väärinpäin.  Kadunvarsien parkkipaikoista on pulaa, mikä selittää autoilijoiden luovat (ja ilmeisesti lailliset) ratkaisut. Potentiaalista pysäköintitilaa vie pienten ja vähän suurempienkin ravintoloiden (laillinen) levittäytyminen ulkopöytineen jalkakäytävän ulkopuolelle - osa ravintolan ulkopöydistä on tietenkin jalkakäytävällä. Aluksi minusta tuntui oudolta kulkea jalkakäytävää ravintolan läpi, aivan kuin olisin astunut ravintolaan häiritsemään sen asiakkaita, mutta ravintoloiden tiheys pakotti pian tottumaan siihen. Tunsin kuitenkin jalankulkijana oloni turvallisemmaksi kuin Helsingissä. Autoilijoilla oli aina aikaa odottaa, että ihmiset pääsevät turvallisesta suojatien yli.

Harvinaisen leveä kulkuväylä baarin sisä- ja ulkopuolen välissä. Huom. jalkakäytävän päällyste - ei ole harmaa

Rakennukset ovat paljon koristeellisempia kuin Suomessa. Niissä on pyöreitä kulmia, koristeellisia pylväitä ja kaiteita. Rakennusten kauneudesta, mikä ei ole sama asia kuin laatu, huolimatta joka kadunpätkällä lukee jossakin ikkunassa se vende eli myytävänä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi kiinteistövälitysfirmoja on lähes yhtä tiuhaan kuin kuppiloita.  Vaikka vanhoja asuntoja on myytävänä pilvin pimein, uusia taloja valmistuu koko ajan. Valitettavasti uudempien talojen arkkitehtuuri vaikuttaa perustuvan suoriin kulmiin ja viivoittimeen (niin kuin Suomessa).  Aikoinaan kaikki halusivat loma-asunnon Espanjasta, mutta maailma on kutistunut ja vaihtoehdot lisääntyneet, minkä vuoksi tarjonta taitaa ylittää kysynnän. Ainahan löytyy niitä ”opportunisteja”, jotka yrittävät aallon harjalle jälkimainingeissa. Ja Brexit taisi olla yllätys sekä täällä että sen synnyinmaassaan.

Jätepisteet kuuluvat erottamattomana osana Torreviejan katukuvaan. Taloyhteisöissä ei ole omia jätehuoneita tai -katoksia vaan kaikki vievät roskansa kadunvarsilla sijaitseviin säiliöihin. Jätteiden lajittelu on täällä on vielä lapsenkengissä: ainuttakaan biojäteastiaa en ole nähnyt, tölkeissä ja pulloissa ei ole panttia ja paperinkierrätyspisteitä on harvakseltaan.  Lasille on sentään omat säiliönsä ja muille roskille kaksi erilaista vaihtoehtoa, joita en ole ihan täysin sisäistänyt. Luultavasti en kuitenkaan tehnyt kovin väärin, kun käytin suomalaista jaottelua energia- ja karkeajätteisiin eli palaviin ja palamattomiin. Ehkä jätteiden lajittelemattomuus on evolutiosoinut täällä myytävät roskapussit kestäviksi ja käytännöllisiksi.

Värejä ja pyöreitä muotoja rakennuksissa


Paljon jää kertomatta, mutta yhden epäoleellisen asian elämästämme Torreviejassa haluan vielä jakaa kanssanne:

Meillä oli koko kuukauden kännykkä kädessä aamusta iltaan. Sen avulla:

- suunnistimme kaupungilla

- etsimme kauppoja ja niiden tarjouksia

- käänsimme espanjankielisiä sanoja suomeksi ja päinvastoin

- tutkimme paikallisiin elintarvikkeisiin sopivia reseptejä

- luimme sekä Suomen että Espanjan uutisia. Harmiksemme suomalaisilla uutissivustoilla Espanja mainittiin vain urheilun yhteydessä. Ja kyllä täällä, siis Espanjassa yleensä, tapahtui lokakuussa paljon mielenkiintoista ja merkittävää, mutta mieluummin Suomessa uutisoitiin joutavista tapahtumista maapallon toisella puolella.

- katsoimme alueen säätiedotukset (ja myös Suomen lisätäksemme tyytyväisyyttämme muuttopäätökseen)

- vastailimme kaupustelijoiden puheluihin. Puhelut päättyivät yllättävän nopeasti kerrottuamme heille sijaintimme.

- soittelimme Suomeen ja päivitimme lupauksemme mukaisesti ensituntemuksiamme Espanjassa. Olisihan se helpommin hoitunut tekstiviesteillä/ sähköpostitse/ sosiaalisessa mediassa, mutta se ei ole sama asia! En usko koneelta luetun tekstin koskaan syrjäyttävän täysin ihmisen omaa ääntä tai käsinkirjoitettua kirjettä. Hymiöt kertovat vähemmän kuin äänenpainot ja ovat helpommin väärin ymmärrettävissä. Eivätkä kaikki todellakaan ole siirtyneet tietokoneaikaan (minullakin on siellä vain toinen jalka, koska taidot eivät riitä molempien jalkojen siirtämiseen)

- otimme tai siis minä otin surkeita kuvia, mikä on kaikkien huomattavissa


Päivän pyyntö: Äiti, lue edes sinä tämä ja klikkaa ”tykkää”

tiistai 23. lokakuuta 2018

Pupua pöydässä eli ruokavaliomme Espanjassa

Ennen muuttoani oli vakuuttunut siitä, etten koskaan oppisi espanjalaista tapaa syödä kevyt lounas ja tuhdimpi päivällinen illalla. Suomessa söin leijonanosan, toisinaan kaikki, päivän kaloreistani ennen ilta kuutta.  Jo vajaan viikon jälkeen muutostani huomasin luisuneeni, samoin kuin mieheni, huomaamattani kevyisiin keittolounaisiin ja myöhäisiin päivällisiin. Luulen sen johtuvan pelkästään ilmastosta, koska emme ole tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokailurytmiämme, emmekä ole harrastaneet ulkona syömistä.  Yhtä kertaa ei lasketa harrastamiseksi.  Silloinkin juhlistimme jalon ystävämme, jonka apu on ollut korvaamatonta, syntymäpäivää.

Emme tulleet tänne vain käymään vaan olemaan, minkä vuoksi emme ole etsineet kotoisia tuotteita vaan ostaneet sellaista, mitä täällä saa järkevällä hinnalla. Ja pianhan ne ovat meille niitä kotoisia tuotteita! Oikeastaan en ole kaivannut Suomesta kuin kunnon rukiista näkkileipää, mutta koska sitä ei ole saatavilla siihen järkevään hintaan, on leivän syöntini vähentynyt radikaalisti, mikä ei liene huono asia.  Mieheni on hieman haikaillut sinappituubia.  Huokailu on kuitenkin ollut hyvin hiljaista johtuen siitä, ettei täällä ole halpislenkkejä.  Suomesta tuomamme kahvivarannot ovat riittäneet toistaiseksi, mutta pian joudumme etsimään täältä makuumme sopivaa suodatinkahvia.  Muiden suomalaisten suosituksista ei juuri ole apua, koska kaikilla tuntuu olevan eri mielipide ja osa on jo tottunut espanjalaiseen kahviin.

Parempaa mille näyttää: kaniinia herkkusienillä
Kummeliturskaa lisukkeiden kera

Ruokailuaikojen lisäksi myös ruokavaliomme on muuttunut. Se on keventynyt huomattavasti täällä Espanjan auringon alla. Kroppani ei ilmeisesti vielä tiedä sitä, ainakaan jos vaakaan on luottamista – painoa on kertynyt kolme kiloa lisää. Joku voisi väittää viinillä olevan osuutta asiaan, mutta minulla on paljon uskottavampi (= miellyttävämpi) teoria. Elimistöni lämmöntuotantotarve ja samalla energiankulutukseni on laskenut, kun ei enää tarvitse joka käänteessä palella.

Nyt palaan sivupoluilta takaisin ruokavalioomme. Siihen on sukeltanut entistä enemmän mereneläviä, kanaa, kalkkunaa ja kasviksia.  Sen verran pedollinen ihminen olen, etten luovu nisäkkäidensyönnistä kokonaan, vaikka yritänkin sitä vähentää. Uutena lihaelementtinä ruokapöytäämme on pomppinut kaniini. En ollut aikaisemmin syönyt kaniinia, en edes jänistä, mutta kun mieheni valmisti päivälliseksi suussa sulavaa kania andalusialaisittain, minusta tuli kertaheitolla pupufani.

Pupua paloina, myös kokonaisia on  myytävänä


Päivän mietelause: Parempi pupu pöydässä kuin pöksyissä 

torstai 18. lokakuuta 2018

Pyykkipulverin osto ei mennyt ihan nappiin


Eilen tuli aika ostaa tiski- ja pyykinpesuainetta edellisen vuokralaisen jättämien loputtua. Näppäränä tyttönä selvitin ennen lähikauppaan menoa pesuaineen espanjaksi (detergente). Sen jälkeen olikin helppo valita purkkien kuvien perusteella pesuaineet sekä vaatteille että astioille. Onnistumisen iloani lisäsi se, että olin jo aiemmin ostanut kalkinpoistoainetta. Sitä suositellaan käytettäväksi täällä vaatteita pestäessä veden suuren kalkkipitoisuuden vuoksi.

Kotona itsevarmuuteni koki kolauksen, kun tajusin ostaaneeni käsipyykille tarkoitettua pesuainetta (lavado a mano). En ole Suomessa koskaan törmännyt pelkästään käsipyykille tarkoitettuun pesuaineeseen (en silti väitä, ettei sellaista olisi). Päätin kuitenkin kokeilla sitä, kun muutakaan ei ollut. Vaatteet tulivat puhtaan tuoksuisiksi, mutta tahrat eivät lähteneet. Onneksi suurin osa vaatteista oli vain helteessä hikoiltuja. Astianpesuaineen sen sijaan piti olla käsitiskiin tarkoitettua, mutta se osoittautui konetiskiaineeksi. Sellaista ylelliyyttä kuin astianpesukone meillä ei ole, eikä sitä tarvitakaan kahden joutokäynnin taloudessa. Astiat kuitenkin tulivat puhtaiksi.

Muistan loppuelämäni mano = käsi
Kun tulee aika ostaa kodin siivoukseen tarkoitettuja pesuaineita, taidan turvautua isoäidin nikseihin ja ostaa suolaa, sitruunaa, etikkaa ja ruokasoodaa. Kahden ensiksi mainitun ostaminen on helppoa, mutta etikan ostaminen voi olla haasteellisempaa. Erilaisia etikoita on tuhoton määrä! Netistä löysin ruokasoodan espanjaksi, mutta nimi on niin pitkä (bicarbonato de sodio), että epäilen soodaa kaupattavan jollakin muullakin nimellä. Ehkä ensi viikolla tartun sooda- ja etikkahaasteeseen.

 Päivän opetus: Kauppaan ei voi valmistautua liian hyvin!

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kielellisiä haasteita eli espanjalaisessa ruokakaupassa ummikkona


Olemme vuokranneet täksi kuuksi ensimmäiseksi Espanjan kodiksemme pienen kerrostaloasunnon Torreviejasta. Ensi kuussa muutamme Orihuela Costan alueelle kesäkuun loppuun asti solmitun vuokrasopimuksen turvin. Tarkoituksenamme on siis viettää kesät Suomessa, ainakin ensimmäinen muuttomme jälkeen.  Seuraavina kesinä emme ehkä välttämättä haluakaan Suomeen hyttysten syötäväksi. Eivätkä ne lentoliputkaan ole ilmaisia! Ensi kesän menopaluu -liput olemme jo varanneet, koska ne saattavat olla keväällä jopa 300 prosenttia kalliimpia. Pakko myöntää, että keväällä harmittaa, jos lippuja myydäänkin alehintaan.  Siinä tapauksessa harmistukseni on kyllä luettavissa täältä! 

Koska olemme lomailleet alueella aiempina vuosina ja perehtyneet netin kautta alueen lainsäädäntöön ja elämään omasta mielestämme perinpohjaisesti, emme ole kokeneet järisyttävän suurta kulttuurishokkia, ainakaan vielä. Toiminnan verkkaisuuteen totuttautuminen on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi suomalaiseen suorituskeskeisyyteen tottuneelle. Kiireiset ihmiset salkkuineen ovatkin pääsääntöisesti osoittautuneet pohjoiseurooppalaisiksi.

Luulimme pärjäävämme täällä englannin kielellä, mutta se osoittautui harhakuvitelmaksi. Niinpä jokainen kaupassakäynti on suuri seikkailu ja vaatii valmistautumista.  Ostoslistan tekeminen espanjaksi on oiva tapa opetella kieltä. Pitää vain muistaa, mitä kirjoittamansa sanat ovat suomeksi.  Se ei ensimmäisinä päivinä onnistunut meiltä, minkä vuoksi ryhdyin kuvittamaan ostoslistaa taidokkailla piirroksillani. Ratkaisu osoittautui yllättävän toimivaksi paria poikkeusta lukuun ottamatta.  Mieheni, joka on huomattavasti minua laiskempi opettelemaan espanjaan, luuli viikon verran sanan buey (härkä) tarkoittavan sikaa. Piirrokseni lehmästä (vaca) sen sijaan oli ymmärrettävä, mutta vasikan (ternero) mieheni tulkitsi lampaaksi.





Kaikkia ruokaostoksiamme emme suinkaan suunnittele etukäteen, vaan osa ruoistamme tipahtaa kärryyn ex tempore -periaatteella.  Sen lisäksi, että saamme päivittäisostoksiin kulutettua jo ennen kauppaa ja itse kaupassa tolkuttomasti aikaa, myös ostosten jälkiselvittely vie aikaamme, kun tutkimme netin sanakirjan kanssa, mitä tuli ostettua. Ruokien eettisyys huolettaa minua välillä, mutta vielä ei ehkä ole aika (eikä taitoa) perehtyä siihen kovin syvällisesti.

Pelkän kirjoitetun espanjan osaamisella ei pärjää liha-, leikkele- ja kalatiskillä. Opettelin omasta mielestäni sanomaan sujuvasti espanjaksi 500 grammaa, mutta ostaessani leivän päälle leikkeleitä lausumistani ei ymmärretty tai haluttu ymmärtää – 500 gramman sijasta sain 700 grammaa. Tahdikkaasti totesin bien, nada mas, gracias ja painelin kassalle 700 gramman leikkelekääröni kanssa.

Asumis-, ruoka- ja vaatekustannukset ovat täällä edullisempia kuin Suomessa, mutta ilmaiseksi ei täälläkään elä. Tällä hetkellä rahoitamme elämisemme säästöillämme (olihan tämä muutto 10 vuotta itänyt ajatus) ja irtaimistomme myymisestä saaduilla rahoilla. Meille ei jäänyt Suomeen kuin sukulaiset ja ystävät, jotka luultavasti tulevat vierailemaan luonamme huomattavasti useammin kuin Helsingissä. Sinänsä tasapuolista, koska mekin tarvitsemme Suomessa yösijan.  Mieheni eläke riittää periaatteessa ja jopa käytännössä täällä (ei Suomessa) meidän molempien vaatimattomien elinkustannusten kattamiseen. Olen kuitenkin huono elämään pummina, minkä vuoksi minun on ennen säästöjeni loppumista keksittävä itselleni tulonlähde. Siskoni ehdotti: ”Mene johonkin tarjoilijaksi”. Onkohan se niin helppoa, jos ei edes viidensadan sanominen espanjaksi onnistu? 

Huomenna on uusi päivä ja uudet (kielelliset) haasteet😎