tiistai 23. lokakuuta 2018

Pupua pöydässä eli ruokavaliomme Espanjassa

Ennen muuttoani oli vakuuttunut siitä, etten koskaan oppisi espanjalaista tapaa syödä kevyt lounas ja tuhdimpi päivällinen illalla. Suomessa söin leijonanosan, toisinaan kaikki, päivän kaloreistani ennen ilta kuutta.  Jo vajaan viikon jälkeen muutostani huomasin luisuneeni, samoin kuin mieheni, huomaamattani kevyisiin keittolounaisiin ja myöhäisiin päivällisiin. Luulen sen johtuvan pelkästään ilmastosta, koska emme ole tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokailurytmiämme, emmekä ole harrastaneet ulkona syömistä.  Yhtä kertaa ei lasketa harrastamiseksi.  Silloinkin juhlistimme jalon ystävämme, jonka apu on ollut korvaamatonta, syntymäpäivää.

Emme tulleet tänne vain käymään vaan olemaan, minkä vuoksi emme ole etsineet kotoisia tuotteita vaan ostaneet sellaista, mitä täällä saa järkevällä hinnalla. Ja pianhan ne ovat meille niitä kotoisia tuotteita! Oikeastaan en ole kaivannut Suomesta kuin kunnon rukiista näkkileipää, mutta koska sitä ei ole saatavilla siihen järkevään hintaan, on leivän syöntini vähentynyt radikaalisti, mikä ei liene huono asia.  Mieheni on hieman haikaillut sinappituubia.  Huokailu on kuitenkin ollut hyvin hiljaista johtuen siitä, ettei täällä ole halpislenkkejä.  Suomesta tuomamme kahvivarannot ovat riittäneet toistaiseksi, mutta pian joudumme etsimään täältä makuumme sopivaa suodatinkahvia.  Muiden suomalaisten suosituksista ei juuri ole apua, koska kaikilla tuntuu olevan eri mielipide ja osa on jo tottunut espanjalaiseen kahviin.

Parempaa mille näyttää: kaniinia herkkusienillä
Kummeliturskaa lisukkeiden kera

Ruokailuaikojen lisäksi myös ruokavaliomme on muuttunut. Se on keventynyt huomattavasti täällä Espanjan auringon alla. Kroppani ei ilmeisesti vielä tiedä sitä, ainakaan jos vaakaan on luottamista – painoa on kertynyt kolme kiloa lisää. Joku voisi väittää viinillä olevan osuutta asiaan, mutta minulla on paljon uskottavampi (= miellyttävämpi) teoria. Elimistöni lämmöntuotantotarve ja samalla energiankulutukseni on laskenut, kun ei enää tarvitse joka käänteessä palella.

Nyt palaan sivupoluilta takaisin ruokavalioomme. Siihen on sukeltanut entistä enemmän mereneläviä, kanaa, kalkkunaa ja kasviksia.  Sen verran pedollinen ihminen olen, etten luovu nisäkkäidensyönnistä kokonaan, vaikka yritänkin sitä vähentää. Uutena lihaelementtinä ruokapöytäämme on pomppinut kaniini. En ollut aikaisemmin syönyt kaniinia, en edes jänistä, mutta kun mieheni valmisti päivälliseksi suussa sulavaa kania andalusialaisittain, minusta tuli kertaheitolla pupufani.

Pupua paloina, myös kokonaisia on  myytävänä


Päivän mietelause: Parempi pupu pöydässä kuin pöksyissä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti