keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kielellisiä haasteita eli espanjalaisessa ruokakaupassa ummikkona


Olemme vuokranneet täksi kuuksi ensimmäiseksi Espanjan kodiksemme pienen kerrostaloasunnon Torreviejasta. Ensi kuussa muutamme Orihuela Costan alueelle kesäkuun loppuun asti solmitun vuokrasopimuksen turvin. Tarkoituksenamme on siis viettää kesät Suomessa, ainakin ensimmäinen muuttomme jälkeen.  Seuraavina kesinä emme ehkä välttämättä haluakaan Suomeen hyttysten syötäväksi. Eivätkä ne lentoliputkaan ole ilmaisia! Ensi kesän menopaluu -liput olemme jo varanneet, koska ne saattavat olla keväällä jopa 300 prosenttia kalliimpia. Pakko myöntää, että keväällä harmittaa, jos lippuja myydäänkin alehintaan.  Siinä tapauksessa harmistukseni on kyllä luettavissa täältä! 

Koska olemme lomailleet alueella aiempina vuosina ja perehtyneet netin kautta alueen lainsäädäntöön ja elämään omasta mielestämme perinpohjaisesti, emme ole kokeneet järisyttävän suurta kulttuurishokkia, ainakaan vielä. Toiminnan verkkaisuuteen totuttautuminen on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi suomalaiseen suorituskeskeisyyteen tottuneelle. Kiireiset ihmiset salkkuineen ovatkin pääsääntöisesti osoittautuneet pohjoiseurooppalaisiksi.

Luulimme pärjäävämme täällä englannin kielellä, mutta se osoittautui harhakuvitelmaksi. Niinpä jokainen kaupassakäynti on suuri seikkailu ja vaatii valmistautumista.  Ostoslistan tekeminen espanjaksi on oiva tapa opetella kieltä. Pitää vain muistaa, mitä kirjoittamansa sanat ovat suomeksi.  Se ei ensimmäisinä päivinä onnistunut meiltä, minkä vuoksi ryhdyin kuvittamaan ostoslistaa taidokkailla piirroksillani. Ratkaisu osoittautui yllättävän toimivaksi paria poikkeusta lukuun ottamatta.  Mieheni, joka on huomattavasti minua laiskempi opettelemaan espanjaan, luuli viikon verran sanan buey (härkä) tarkoittavan sikaa. Piirrokseni lehmästä (vaca) sen sijaan oli ymmärrettävä, mutta vasikan (ternero) mieheni tulkitsi lampaaksi.





Kaikkia ruokaostoksiamme emme suinkaan suunnittele etukäteen, vaan osa ruoistamme tipahtaa kärryyn ex tempore -periaatteella.  Sen lisäksi, että saamme päivittäisostoksiin kulutettua jo ennen kauppaa ja itse kaupassa tolkuttomasti aikaa, myös ostosten jälkiselvittely vie aikaamme, kun tutkimme netin sanakirjan kanssa, mitä tuli ostettua. Ruokien eettisyys huolettaa minua välillä, mutta vielä ei ehkä ole aika (eikä taitoa) perehtyä siihen kovin syvällisesti.

Pelkän kirjoitetun espanjan osaamisella ei pärjää liha-, leikkele- ja kalatiskillä. Opettelin omasta mielestäni sanomaan sujuvasti espanjaksi 500 grammaa, mutta ostaessani leivän päälle leikkeleitä lausumistani ei ymmärretty tai haluttu ymmärtää – 500 gramman sijasta sain 700 grammaa. Tahdikkaasti totesin bien, nada mas, gracias ja painelin kassalle 700 gramman leikkelekääröni kanssa.

Asumis-, ruoka- ja vaatekustannukset ovat täällä edullisempia kuin Suomessa, mutta ilmaiseksi ei täälläkään elä. Tällä hetkellä rahoitamme elämisemme säästöillämme (olihan tämä muutto 10 vuotta itänyt ajatus) ja irtaimistomme myymisestä saaduilla rahoilla. Meille ei jäänyt Suomeen kuin sukulaiset ja ystävät, jotka luultavasti tulevat vierailemaan luonamme huomattavasti useammin kuin Helsingissä. Sinänsä tasapuolista, koska mekin tarvitsemme Suomessa yösijan.  Mieheni eläke riittää periaatteessa ja jopa käytännössä täällä (ei Suomessa) meidän molempien vaatimattomien elinkustannusten kattamiseen. Olen kuitenkin huono elämään pummina, minkä vuoksi minun on ennen säästöjeni loppumista keksittävä itselleni tulonlähde. Siskoni ehdotti: ”Mene johonkin tarjoilijaksi”. Onkohan se niin helppoa, jos ei edes viidensadan sanominen espanjaksi onnistu? 

Huomenna on uusi päivä ja uudet (kielelliset) haasteet😎


1 kommentti: