tiistai 6. marraskuuta 2018

Kuukausi Torreviejassa eli katukuva suomalaisin silmin

Lokakuun viimeinen päivä selviydyin ehkä elämäni helpoimmasta muutosta. Jätimme Torreviejan ja siirsimme vähän omaisuutemme  Playa Flamencon kaupunginosaan Orihuela Costalle eli emme kovin kauas kaikonneet Torreviejasta. ISO kiitos muuttomme helppoudesta kuuluu jalolle ystävällemme, joka kuskasi meidät tavaroinemme ovelta ovelle. Uudesta kotimiljööstämme enemmän seuraavassa postauksessa, koska haluan vielä fiilistellä ensimmäistä kuukauttani Espanjassa. Heti alkuun pitää varoittaa, että kyseessä on minun subjektiivinen kokemukseni Torreviejasta.

Torrevieja on rauhallinen pikkukaupunki (noin 90 000 vakkariasukasta), missä asuu ja lomailee lukuisia eri kansallisuuksia. Turisteja on paljon vielä lokakuussakin.  He asuvat ja liikkuvat pääasiassa rannan tuntumassa. Parhaiten heidät tunnistaa rantatuolista kainalossa. En tarkoita turisteilla niitä ulkomaalaisia, jotka asuvat täällä kaikki talvet, vaan todellisia lomamatkalaisia, joihin lukeutuvat myös sisämaasta rantalomalle tulleet espanjalaiset. Ehkä turisteilla ei ilta-aikaan ole rantatuolia mukanaan, mutta siitä minä en tiedä mitään, kuten en Torreviejan yöelämästäkään muutenkaan.

Kansainvälisyydestä huolimatta individualismi ei hyppää silmille pukeutumisessa, hiustyyleissä tai käytöksessä. Vastaani ei kävellyt kuvakirjoja, kettinkikuningattaria, päästä varpaisiin nahkaan verhoutuneita, ei edes irokeesia.  Ennakkokäsityksestäni poiketen naiset eivät ole viimeisen päälle laitettuja, paitsi ehkä iäkkäämmät espanjattaret (tai mistä minä tiedän, minkä maalaisia vastaantulevat ovat). Erääseen ilmiöön huomioni kuitenkin kiinnittyi, nimittäin muoti-ilmiöltä vaikuttavaan hiusten vaalennukseen. Toisille vaalennus sopii kuin nenä päähän, toisille taas kuin korva kaulaan. Samoinhan se on Suomessa ajoittain versoavan tummennusbuumin kanssa.

Paikallisten puhe on kovaäänistä ja sitä tehostetaan usein käsillä, mutta räyhääjät loistavat poissaolollaan. Puiston penkeille ei kokoonnuta pussikaljan merkeissä. Jos joku puistossa juokin olutta, hän tekee sen vaivihkaa ja pääsääntöisesti yksin muita häiritsemättä.  Torreviejassa puistot ja penkit ovat todella kaikkia varten! Myös koirille on omia puistoja, jotka ovat hyvin pieniä aitauksia, mutta niitä ei olekaan tarkoitettu koirien temmellyskentäksi vaan käymäläksi.  Koirat pujahtavat puiston avoimesta portista, tekevät tarpeensa ja palaavat emäntänsä/isäntänsä luokse. Kenenkään en ole nähnyt siivoan koiransa jätöksiä aidan sisäpuolelta, mutta ilmeisesti joku muu käy jossain vaiheessa sen tekemässä, koska puistot eivät ole täynnä sitä itseään.  Temmeltämään koirat pääsevät niille tarkoitetuilla uimarannoilla. Koiria, yleensä pieniä tai enintään keskikokoisia, tulee vastaan joka kadun kulmassa. Koirat ovat lähes poikkeuksesta hyvin koulutettuja ja kävelevät siivosti häiritsemättä muita kulkijoita.  Moni suomalainen koiranomistaja saisi ottaa oppia!

Autojen parkkeeraus jaksoi joka päivä hämmästyttää minua.  Autoja pysäköidään kadunkulmien mutkaan, kiinni suojatiehen tai jopa sen päälle ja kulkusuuntaan nähden väärinpäin.  Kadunvarsien parkkipaikoista on pulaa, mikä selittää autoilijoiden luovat (ja ilmeisesti lailliset) ratkaisut. Potentiaalista pysäköintitilaa vie pienten ja vähän suurempienkin ravintoloiden (laillinen) levittäytyminen ulkopöytineen jalkakäytävän ulkopuolelle - osa ravintolan ulkopöydistä on tietenkin jalkakäytävällä. Aluksi minusta tuntui oudolta kulkea jalkakäytävää ravintolan läpi, aivan kuin olisin astunut ravintolaan häiritsemään sen asiakkaita, mutta ravintoloiden tiheys pakotti pian tottumaan siihen. Tunsin kuitenkin jalankulkijana oloni turvallisemmaksi kuin Helsingissä. Autoilijoilla oli aina aikaa odottaa, että ihmiset pääsevät turvallisesta suojatien yli.

Harvinaisen leveä kulkuväylä baarin sisä- ja ulkopuolen välissä. Huom. jalkakäytävän päällyste - ei ole harmaa

Rakennukset ovat paljon koristeellisempia kuin Suomessa. Niissä on pyöreitä kulmia, koristeellisia pylväitä ja kaiteita. Rakennusten kauneudesta, mikä ei ole sama asia kuin laatu, huolimatta joka kadunpätkällä lukee jossakin ikkunassa se vende eli myytävänä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi kiinteistövälitysfirmoja on lähes yhtä tiuhaan kuin kuppiloita.  Vaikka vanhoja asuntoja on myytävänä pilvin pimein, uusia taloja valmistuu koko ajan. Valitettavasti uudempien talojen arkkitehtuuri vaikuttaa perustuvan suoriin kulmiin ja viivoittimeen (niin kuin Suomessa).  Aikoinaan kaikki halusivat loma-asunnon Espanjasta, mutta maailma on kutistunut ja vaihtoehdot lisääntyneet, minkä vuoksi tarjonta taitaa ylittää kysynnän. Ainahan löytyy niitä ”opportunisteja”, jotka yrittävät aallon harjalle jälkimainingeissa. Ja Brexit taisi olla yllätys sekä täällä että sen synnyinmaassaan.

Jätepisteet kuuluvat erottamattomana osana Torreviejan katukuvaan. Taloyhteisöissä ei ole omia jätehuoneita tai -katoksia vaan kaikki vievät roskansa kadunvarsilla sijaitseviin säiliöihin. Jätteiden lajittelu on täällä on vielä lapsenkengissä: ainuttakaan biojäteastiaa en ole nähnyt, tölkeissä ja pulloissa ei ole panttia ja paperinkierrätyspisteitä on harvakseltaan.  Lasille on sentään omat säiliönsä ja muille roskille kaksi erilaista vaihtoehtoa, joita en ole ihan täysin sisäistänyt. Luultavasti en kuitenkaan tehnyt kovin väärin, kun käytin suomalaista jaottelua energia- ja karkeajätteisiin eli palaviin ja palamattomiin. Ehkä jätteiden lajittelemattomuus on evolutiosoinut täällä myytävät roskapussit kestäviksi ja käytännöllisiksi.

Värejä ja pyöreitä muotoja rakennuksissa


Paljon jää kertomatta, mutta yhden epäoleellisen asian elämästämme Torreviejassa haluan vielä jakaa kanssanne:

Meillä oli koko kuukauden kännykkä kädessä aamusta iltaan. Sen avulla:

- suunnistimme kaupungilla

- etsimme kauppoja ja niiden tarjouksia

- käänsimme espanjankielisiä sanoja suomeksi ja päinvastoin

- tutkimme paikallisiin elintarvikkeisiin sopivia reseptejä

- luimme sekä Suomen että Espanjan uutisia. Harmiksemme suomalaisilla uutissivustoilla Espanja mainittiin vain urheilun yhteydessä. Ja kyllä täällä, siis Espanjassa yleensä, tapahtui lokakuussa paljon mielenkiintoista ja merkittävää, mutta mieluummin Suomessa uutisoitiin joutavista tapahtumista maapallon toisella puolella.

- katsoimme alueen säätiedotukset (ja myös Suomen lisätäksemme tyytyväisyyttämme muuttopäätökseen)

- vastailimme kaupustelijoiden puheluihin. Puhelut päättyivät yllättävän nopeasti kerrottuamme heille sijaintimme.

- soittelimme Suomeen ja päivitimme lupauksemme mukaisesti ensituntemuksiamme Espanjassa. Olisihan se helpommin hoitunut tekstiviesteillä/ sähköpostitse/ sosiaalisessa mediassa, mutta se ei ole sama asia! En usko koneelta luetun tekstin koskaan syrjäyttävän täysin ihmisen omaa ääntä tai käsinkirjoitettua kirjettä. Hymiöt kertovat vähemmän kuin äänenpainot ja ovat helpommin väärin ymmärrettävissä. Eivätkä kaikki todellakaan ole siirtyneet tietokoneaikaan (minullakin on siellä vain toinen jalka, koska taidot eivät riitä molempien jalkojen siirtämiseen)

- otimme tai siis minä otin surkeita kuvia, mikä on kaikkien huomattavissa


Päivän pyyntö: Äiti, lue edes sinä tämä ja klikkaa ”tykkää”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti