perjantai 16. marraskuuta 2018

Playa Flamencan kotini ja yleistä espanjalaisista kodeista

Lokakuun viimeinen päivä muutimme rauhallisesta Torreviejasta vieläkin rauhallisemmalle alueelle eli Playa Flamencaan, joka sijaitsee Orihuela Costan rantakaistaleella.  Talot ovat täällä vieläkin koristeellisempia kuin Torreviejassa, mikä johtunee alueen pientalovoittoisuudesta. Me asumme 234 asunnon pienkerrostaloyhteisössä. Asuntojen lukumäärän päättelin postilokeropisteeltä, koska jalkautumalla taloalueelle sitä on mahdotonta selvittää. Asuntojen numerointi ei toimi samalla systeemillä mihin Suomessa on totuttu, vaan numerot vaikuttavat olevan täysin mielivaltaisessa järjestyksessä. Asunnon numero 108 yläpuolella on asunto numero 89 ja parilliset ja parittomat numerot ovat eri puolilla taloa, paitsi ensimmäisten kerrosten asuntojen kohdalla. Takuulla numeroinnissa on jonkinlainen logiikka, mutta minulle se ei ole toistaiseksi avautunut.

Talot muodostavat suorakaiteen mallisen kehän, jonka sisällä on lisää taloja, runsaasti istutuksia ja pari allasaluetta. Meidän kotimme on kolmikerroksisen talon toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Sisäpihan puolella sijaitsevat ulkoportaat johdattavat meidät omalle ulko-ovelle ja lähinaapurimme omallensa (eli loogisesti asuntoihin 85 ja 87). Talossa on muitakin asuntoja, mutta niiden olemassaoloa ei edes huomaa, koska niiden sisäänkäynnit ovat eri puolella taloa. Espanjalainen tapa rakentaa tiiviisti ja samalla säilyttää ihmisen yksityisyys saa varauksettoman ihailuni. 



Naapurustoa parvekkeelta kuvattuna. Huom. asuntojen sisäänkäyntien moninaisuus



Lähin allasalue


Väitetään, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minun kuvaustaidoillani se ei taida aivan pitää paikkaansa, mutta yrittänyttä ei laiteta.






Portaat kotiovelle

Asuntoja on paljon tyhjillään. Osassa niistä lukee se alquila eli vuokrattavana ja osa on vuokrattavissa suoraan vuokravälitysfirmojen nettisivuilta tai toimistosta, kuten omakin asuntomme. Osa lienee kakkoskoteja, joita täällä on ilmeisen paljon, minkä vuoksi saatan olla kesän lähestyessä eri mieltä alueen rauhallisuudesta.


Yksityisyys (tai varkaiden pelko) on viety niin pitkälle, että jokainen asuntoalue, puhumattakaan omakotitaloista, on aidattu ja portit alueelle avattavissa vain avaimella eli yllätysvieraista ei ole pelkoa. Avaimia ei parane unohtaa kotiin tai ainakin puhelin on oltava mukana, koska koko asuntoalueelle ei pääse ilman portin avainta. Ja tuskin siitä puhelimestakaan on hyötyä, jos joku ei ole kotona siellä porttien sisäpuolella. Tosin ulospääsykään ei yleensä onnistu ilman avainta.  Lukitut portit luovat turvallisuutta ja takaavat oman rauhan ja lisäävät päivittäisiä askelia. Kävelyreissujeni seuralainen Googlemaps kyllä ilmoittaa etsimäni paikan sijainnin ja etäisyyden oikein, mutta todellinen kävelymatka on paljonpaljon pidempi kuin Mapsin ilmoittama. Kartan näyttämät kadut ovat olemassa, mutta saattavat olla ns. yksityisalueella, eikä sinne ole asiaa ilman portin avainta. Useammin kuin kerran on suunnistukseni  päättynyt umpikujaan ja olen joutunut palaamaan samaa reittiä kuin tulinkin eli hyötyliikuntaa parhaimmillaan!


Se siitä lyhimmästä reitistä

Ja sitten hieman asunnostamme ja siinä sivussa espanjalaisista asunnoista yleisesti ottaen:

Kaksikerroksisuus Ulko-ovemme avauduttua paljastuu yhdistetty keittiö-olohuone. Huoneen kulmasta johtavat portaat kohti kolmatta kerrosta, missä sijaitsevat pyhimmät paikkamme eli wc ja makuuhuone. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin jatkaa rauhassa uniaan aamuvirkun puolison touhutessa alakerrassa omiaan (=litra kahvia kiduksiin). Kerrostaloasunnon jakautuminen kahteen kerrokseen ei ole täällä mitenkään poikkeuksellista.   


Säilytystilat Meillä on enemmän neliöitä kuin asuessamme Suomessa, mutta vähemmän säilytystilaa. Meitä se ei sinänsä haittaa, koska irtain omaisuutemme on minimaalinen ja niin sen pitää ollakin, koska Helsingin asuntomme tyhjäysprojekti aiheuttaa minulle edelleen painajaisia. Meillä onkin Tursakkeen tavarat -lista, mihin merkitsemme jokaisen hankkimamme tavaran, koska samasta määrästä tavaraa on luovuttava vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä listalla on neljä tavaraa: pippurimylly, hellehattu ja kaksi kirjaa. Mutta mihin ihmeeseen kaikki espanjalaiset sijoittavat esimerkiksi vaatteensa? Heillähän on pakko olla niitä enemmän kuin meillä, koska jo lokakuussa näin toppatakkeihin ja talvisaapikkaisiin pukeutuneita.

Kylmät asunnot (vain talvisin) Espanjalaiset talot, mukaan lukien lattia, rakennetaan kivestä ilman sen kummempia lämpöeristeitä. Asuntomme on espanjalaisittain lämmin, koska täällä on tuplaikkunat ja ilmalämpöpumppu sekä ala- että yläkerrassa. Ilmalämpöpumppua emme tosin ole vielä käyttäneet kuin testausmielessä – kiitos tuplaikkunoiden ja innokkaan kokkaamisemme. Keskuslämmitystä täällä ei tunneta, vaan jokainen lämmittää kämppänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja koska kaikkiin lämmitysmuotoihin kuluu yleensä sähköä, mikä täällä on kallista, ei koko asuntoa pidetä ympäri vuorokauden tasaisen lämpimänä. Vaikka meillä on vain kaksi huonetta, laitamme makkarin oven kiinni päiväksi, ettei lämpö karkaa portaita pitkin alakertaan ja aurinkoisella ilmalla avaamme vähät ikkunamme ja parvekkeen oven päästääksemme lämmön tulvimaan sisään (en tiedä onko siitä apua, mutta ainakin voin kuvitella olevani energia- ja europihi). Lattiat ovat kuitenkin aina kylmät, minkä vuoksi vakiovarusteisiimme kuuluu villasukat.

Vesi on täällä sähkön tavoin kallista. Vesijohtoverkosta tulee vain kylmää vettä, mutta kuumavesisäiliön ansiosta hanasta saa myös kuumaa vettä, mikä tietenkin maksaa sähkönkulutuksen muodossa. Tosin sitä kuumaa vettä ei kulu paljon, koska se on todella kuumaa. Sen kuumavesipöntön lämpötilan saa kuulemma säädettyä, ettei se lämmittäisi vettä lähes kiehuvaksi, mutta ei harmainta hajuakaan mistä. Vedenkulutusta vähentää se, että juomavesi ostetaan kaupasta. Kuuden litran pöntön saa alle 60 sentillä ja mitä isompi pönttö sitä halvempi litrahinta, mutta isot ovat keittiössä hyvin epäkäytännöllisiä (ja painavia kantaa). Kahvin ja ruoat voi kuitenkin suositusten mukaan tehdä hanaveteen. Hanavesi on periaatteessa juotavaa, mutta sen bakteerikanta poikkeaa suomalaisesta, minkä vuoksi sen juomisesta varoitetaan suurin kirjaimin jokaisella matkustussivustolla (olisi ehkä parempi varoitella jonkin muun juomisesta). Olen ajatuksissani muutaman kerran juonut hanavettä, eikä siitä ole tullut kuuluisaa turistiripulia. Ai niin, enhän minä olekaan turisti, vaikka välillä kieltä osaamattomana sille tuntuukin.

Keittiö ei ole ruokailupaikka vaan ruoan valmistuspiste, minkä vuoksi keittiöt ovat pieniä koppeja tai sijoittuvat olohuoneen yhteyteen joko suoraan tai erotettuna baaritiskillä. Meidän keittiömme sijoittuu olohuoneen seinälle, mikä on mielestäni loistava ratkaisu. Ruoka valmistuu lähes huomaamatta, kun kokkaaja ei ole eristettynä keittiöön vaan voi jutella muiden kanssa (meidän tapauksessa puolison) ja välillä istahtaa sohvalla katsomaan televisiota tai piipahtaa parvekkeella.
Meillä, kuten monessa muussakin kodissa, olohuoneeseen sijoittuu myös ruokapöytä. Ei lainkaan pöllömpi ratkaisu, kun ajattelee kuinka moni suomalainen syö olohuoneessa, vaikka se ruokapöytä on siellä erillisessä keittiössä.

Viikon viisaus: Sesam aukene! ei auta ilman avainta 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti