tiistai 1. lokakuuta 2019

Kotona kaltereiden takana

Aamuisin tiiraillessa ikkunasta päivän sääolosuhteita teen sen kaltereiden takaa. Ei, en ole vankilassa vaan nykyisessä kodissani Punta Primassa. Sen jokaisessa ikkunassa on kiinteät kalterit eli niitä on mahdoton avata ilman työkaluja.
Tästä ei tulla sisään eikä ulos
Kalterit luovat turvallisuuden tunnetta meille ensimmäisen kerroksen asukeille, etenkin kun keittiösyvennyksen ja vessan ikkunat ovat porraskäytävän puolella. Kyllä, luit aivan oikein! Me pidämme niitä usein auki tuuletuksen vuoksi, etenkin kesähelteillä.

Vessan ikkunan yritämme muistaa laittaa kiinni asioilla käydessämme
Kalterit luovat myös turvattomuutta. Tässä yönä eräänä pohdiskelin unta saamatta, miten vähäiset pelastumismahdollisuudet meillä olisi tulipalon sattuessa. Pääsisimme ulos asunnosta ainoastaan rappukäytävään tai parvekkeelle.  
Neuroottisen luonteeni vuoksi palo ei takuulla olisi meiltä lähtöisin, joten se todennäköisesti uhkaisi juuri rappukäytävän puolelta. Löytäisimmekö muhkeista avainnipuistamme  riittävän nopeasti parvekkeen oven avaimen? Nipuissa on kotioven avaimen lisäksi alueen portin, porraskäytävän, autohallin, postilokeron, parvekkeen ja allasalueen avain ja näiden lisäksi yksi, jolle emme ole vielä löytäneet sopivaa lukkopesää.


Mikä seitsemästä avaimesta kuuluikaan tähän?!

Yön pitkinä tunteina minua hieman lohdutti ajatus, että parvekkeelle päästyämme olisi uima-allas heti sen takana. Olisihan siinä kiipeämistä, mutta pelko (ei Red Bull) antaa siivet.

                                                  Parvekkeen aita on yli 160 cm korkea


Palovaroitin ei kuulu espanjalaiskodin vakiovarusteisiin, mutta kai siihen on uhrattava muutama euro. Hankinnan jälkeen ei ainakaan tule paisteltua ruokaa liian kypsäksi:)

perjantai 6. syyskuuta 2019

Kesä Suomessa sen hyvistä puolista nauttien

Juhannuksen jälkeen koitti aika lähteä kesänviettoon synnyinmaan kamaralle. Kahtena ensimmäisenä viikkona ei kesästä ollut tietoakaan. Jok'ikinen päivä satoi tai tuuli kylmästi (yleensä molempia), mutta suhtauduimme siihen totuttelemisena Espanjan talveen (=ylimitoitettu harjoitus) ja keskityimme nauttimaan asioista, mitkä ovat Suomessa paremmin kuin Espanjassa :

1. Juomavettä ei tarvitse kantaa kaupasta, vaan sen saa suoraan hanasta,

8 litraa vettä  painaa kuulemma 8 kiloa

2. mutta näkki- ja ruisleipää saa kaupasta kuin kaupasta.

Suuri rakkauteni





















3. Alkoholipitoiset juomat ovat kalliita (eikä sitä viinipulloa edes saa lähikaupasta), minkä vuoksi niiden käyttöä tulee harkittua tarkoin. Maksa kiittää.

Sahtia oli ihan pakko? maistaa
4. Jätteiden kierrätys on huomattavasti paremmalla tolalla. Sen huomaa etenkin pullo- ja tölkkipanteista, joita ei harrasteta kuin pienessä osassa Espanjaa. Kaiken muunkin kierrätys on vielä lapsenkengissä, mutta ilokseni yleistymässä.

Vain tyhmä heittää 20 senttiä pois























5. Parkkiruudut ovat huomattavasti tilavampia. Pidän suoranaisena ihmeenä sitä, etteivät autot Espanjassa ole vieläkin kolhuisempia kuin ovat. Tosin espanjalaiset ovat loistavia taskuparkkeeraajia, eivätkä hätkähdä pikkulommoista.


Zenia Boulevardin parkkihalli on espanjallaisittain tilava

6. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: kielitaito. Lähes kaikki, ainakin virastoissa ja kaupoissa, osaavat kotimaisen lisäksi ainakin englantia. Espanjassa se ei ole mitenkään päivänselvää, mikä on tullut koettua moneen otteeseen. 

Syyskuun syvällisin ajatukseni Espanjan armottoman auringon alla:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Minä pidän molemmista.








































perjantai 5. heinäkuuta 2019

Hengissä helteistä

Suomen kesiin tottuneelle Espanjan kesä saattaa olla jopa traumaattinen kokemus päivälämpötilojen kohotessa yli 30 asteen ja yölämpötilojen pysytellessä 20 asteen paremalla puolella. Helteistä on kuitenkin mahdollista selvitä ilman traumoja. Tässä muutamia hyviksi havaitsemiani keinoja:

- Aamiaisella kannattaa mättää sisäänsä niin paljon kuin suinkin jaksaa (sillä oletuksella, että syö aamiaisen aamiaisaikaan). Tuhdista aamiaisesta huolimatta lounasta ei kannata skipata kokonaan, vaan syödä kevyehkö (ja helppotekoinen) kylmälounas. Varsinainen "kunnon ruoka" kannattaa syödä vasta illalla. Ja kaikille suolaisen ystäville ilouutinen: helteellä on suotavaa nauttia suoloja.


Puutteellinen aamiainen - ei kananmunaa

- Ajan kuluttaminen ruokakauppojen viileydessä. Etenkin pakastealtaan valikoimiin kannattaa tutustua huolellisesti. Jos kauppa sijaitsee lähellä, painavat ostokset voi hakea aamun tai illan "viileydessä" ja kevyemmät ostokset päivän mittaan yksi kerrallaan.


 
Lisää kuvateksti



- Pulahdus Välimereen tai uima-altaaseen viilentää mukavasti, mutta aurinkoon ei kannata jäädä kuivattelemaan, mikäli haluaa säilyttää viileyden jonkin aikaa.




Rannalla ja altaalla on ruuhkaa hellepäivinä, minkä vuoksi yksityisyyttä kunnioittavana ihmisenä kävin kuvailemassa aamulla varhain kun on sää parhain.








Tärkein vaatekappale on tietenkin päähine



Vaatteilla on väliä! Niiden tulee olla vaaleita ja väljiä. Parhaita materiaaleja ovat pellava ja puuvilla. Jotkut vannovat silkin nimeen, mutta minä suhtaudun siihen epäluuloisesti sen hankalahoitoisuuden vuoksi. Mitä enemmän ihoa on alttiina auringolle, sitä tukalammalta tuntuu, minkä vuoksi pitkähihainen paita ja pitkä hame/housut ei ole lainkaan pöllömpi ratkaisu.






- Kuumimpaan aikaan ei kannata oleilla auringossa, vaikka kuinka kiihkeästi haluaisi näyttävän (ja nopeasti haalistuvan) rusketuksen. Varjossakin ruskettuu. Ei tosin yhtä nopeasti, mutta turvallisemmin. Aurinkovoide antaa suojaa UV-säteilyltä, mutta ei kuumuudelta.













- Alkoholin kanssa kannattaa juoda runsaasti vettä tai ainakin lantrata alkoholijuomat laimeammiksi. "Vältä alkoholia" -fraasi on loppuunkulunut ja tehoton (minua se ainakin pikemminkin innostaa läträämään viinaksien kanssa).

Hikoileminen on epämielyttävää, mutta  ei vaarallista, mikäli on huolehtinut nesteytyksestään, mutta sen loppuminen sen sijaan on huolestuttavaa.



Miksiköhän kaikki pumput ovat valkoisia?



- Ehdoton suosikkini on ilmalämpöpumppu. Ilokseni huomasin, että sen saa nimestään huolimatta puhaltamaan myös kylmää (sen nimi siis voisi yhtä hyvin olla ilmakylmäpumppu).






- Kallis, mutta äärimmäisen tehokas niksi:

Pako Suomeen!










tiistai 25. kesäkuuta 2019

Terveyskeskuksessa

Vihdoin koitti kauan (turhaa) pelkäämämme päivä eli oli käytävä omassa terveyskeskuksessamme miehen pitkittyneen vatsaflunssan vuoksi. Ensin harkitsimme soittaa ajanvaraukseen, mutta totesimme käsillä selittämisen puhelimessa liian vaikeaksi. Niinpä päätimme maanantaiaamun ratoksi mennä paikan päälle jonottamaan.  Eihän siitä jonottamisesta mitään tullut, kun ei ollut jonoa! Ehdimme hädin tuskin istumaan, kun mieheni jo kutsuttiin lääkärin pakeille (minähän tietenkin änkesin mukaan omasta mielestäni kielitaitoisempana).

Lääkäri paineli mahaa sieltä sun täältä, kurkisti korviin ja nieluun, mittasi verenpaineen, kuunteli stetoskoopilla ja kyseli taudinkuvasta. Hän jopa kutsui viereisestä huoneesta parempaa englantia puhuvan kollegansa varmistamaan ymmärtäneensä meidät oikein. Lähtiessämme hän vielä antoi mukaan "ensihätäpillerit". Olimme ulkona 20 minuutin kuluttua saapumisestamme resepti kourassa, eikä syynä takuulla ollut lääkärin välinpitämätön asenne.

Ei muuta kuin apteekkiin (farmacia), joita täällä on ilahduttavan tiheästi.

Farmaciat on merkitty selkeästi välkkyvillä ristitunnuksilla.

Kuvassa näkyvä lämpötila on virheellinen. Kuvaushetkellä näyttöön on juuri vaihtumassa +25. Ei niitä kylmimpiä kesäkuun aamuja.



Terveyskeskuskäynti oli ilmainen, mutta lääkkeistä piti maksaa muodollinen korvaus.
Hintaesimerkkejä:
- 20 kpl Paracetamol 1000 mg 19 senttiä
- 28 kpl Omeprazol  20 mg 24 senttiä

Reseptilääkkeet olisivat maksaneet enemmän ilman paikallista sairasvakuutuskorttia (SIP), mutta kuitenkin paljonpaljon vähemmän kuin Suomessa. Myös suurin osa käsikauppalääkkeistä on täällä halvempia, mutta niistä ei ole mahdollista saada alennusta edes reseptillä.

Monet kuvittelevat, että täällä myytäisiin lääkkeitä yhtä vapaasti kuin viinaa, mutta voin vakuuttaa tiedon olevan vanhentunut. Reseptilääkkeiden myyntiä valvotaan erittäin tiukasti.

Koodi leikattiin apteekin arkistoihin valvontateknisistä syistä

Turistinakin täällä saa julkisen terveydenhuollon palveluja akuuteissa tilanteissa, minkä totesimme kun suomalainen vieraamme nyrjäytti nilkkansa. Oli kyllä tuskastuttavaa odotella Torreviejan sairaalan päivystyksessä kolme tuntia, mutta siinä ajassa potilaan jalka oli kuvattu ja teipattu. Onnistuisikohan Suomessa sunnuntaipäivänä? Epäilen.

Lähtiessämme tivasimme hoitajalta kyynärsauvoja. Hän katsoi meitä kuin vähäjärkisiä ja näytti reseptiä, missä ilmeisesti luki espanjaksi kyynärsauvat. Ja apteekistahan ne sai.

Lempiapteekkimme hyvän palvelun vuoksi

Apteekkari  jopa sääti kepit oikean pituiseksi
 
Jännitimme millaisen loven sauvat ja tulehduskipulääkkeet tekisivät pariskunnan lomakassaan. Lovi oli odotettua pienempi, vain 22 euroa.

Onneksi kompuroijalla oli mukanaan eurooppalainen sairasvakuutuskortti.

 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Espanjassa rakennetaan talo asuntojen myyntiä varten

Täällä on mielenkiintoinen tapa myydä asuntoja. Myytävien asuntojen välittömään läheisyyteen rakennetaan myyntipiste ja yleensä jo ennen kuin rakentaminen on edes alkanut. Meidänkin urbanisaatiossamme oli sellainen, mutta ei ole enää. Se purettiin eilen, vaikka asuntojen valmistumisesta on vain reilu parikymmentä vuotta! Eikä se ollut lainkaan hullumman näköinen pytinki, päästetty vain rappeutumaan. Ihmettelin ja ihmettelen edelleen, eikö sille olisi löytynyt mitään järkevää käyttötarkoitusta.

Myyntitykkien puretun toimiston etusivu



Takaseinä kadulle päin houkutustauluineen
















Kurkistelin ikkunasta purkutuomion tultua


Ovi hieman repsotti



















Vajaa viikko ennen purkupäivää alueella parkissa olevien autojen tuulilaseihin jaettiin lappu, jossa ilmoitettiin ajoportin olevan poissa käytössä purkamisen ajan. Aitoespanjalaiseen tapaan pari päivää ennen h-hetkeä oli tuulilasissa lappu, jossa ilmoitettiin purkamisajankohdan siirtyvän päivällä. Ei tiedotus toki näin heikoksi jäänyt - myös ajoportin pielessä ja postilokeropisteen ovessa oli A4-kokoinen lappu. Jälkimmäinen tuskin tavoitti kovinkaan monia, koska posti jaetaan täällä vain kaksi kertaa viikossa ja iso osa asunnoista on pelkkiä loma-asuntoja (eli ei tarvetta käydä postilokerolla).

Purkamisen piti alkaa klo 9 ja homman piti olla valmis puolilta päivin:


Kymmeneltä aamulla ei ollut tapahtunut vielä mitään, mutta paikalla oli työmiehiä, ilmeisesti kartoittamassa tilannetta (se tehdään täällä ilmeisen huolellisesti).

Klo 12.30 (kun homman piti olla jo ohi) oli nähtävissä huomattavaa edistystä:

Yläkerran parveke peräti kadonnut
Kahden aikaan oli päästy itse asiaan:


Klo 16.30 oltiin jo niin pitkällä, että talon jäänteitä kauhottiin kuorma-autoon:



Seuraavana aamuna:

Ei enää taloa


Viereisellä tontilla aloitettiin joku aika sitten rakennustyöt:



Asuntojen myyntipiste on kuitenkin nököttänyt jo vuoden päivät kadun reunassa:
Meneeköhän tämäkin purkuun muutaman kymmenen vuoden kuluttua?


Ilokseni olen huomannut parissa paikassa käytettävän "myyntikojuna" työmaaparakkia. Ehkä ne siirretään nopeammin kuin kiinteät kojut puretaan.

Kesäkuun karaoke: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää, kummastuttaa...

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pukeutuminen Costa Blancalla

Minulta on usein kysytty espanjalaisten pukeutumisesta. Yleensä olen vastannut, että he pukeutuvat huomattavasti enemmän kuin suomalaiset. Eli vaatteet ovat samanlaisia, mutta niitä on vain enemmän päällä.
Tosin selkeitä erojakin on:
- espanjalaiset suosivat hillittyjä värejä, eikä niitä yhdistellä mielivaltaisesti
- täällä ei näe järkyttäviä "suomalaisyhdistelmiä", kuten verkkarihousut-kauluspaita, kumisaappaat-iltapuku tai karvahattu-bikinit (en liioitellut paljon, enhän?)
- jos näet täällä miehen ilman paitaa muualla kuin uimarannalla tai allasalueella, hän ei takuulla ole syntyperäinen espanjalainen
Tyypillinen näyteikkuna toukokuussa
Muotia? toukokuussa 2019

Espanjalaisten pukeutumiseen liittyy käsittämättömiä (vanhentuneita) myyttejä:
- lenkkarit ovat vain urheilua varten. Kyllä ne ovat täälläkin jokamiehen kengät. Niitä ei vain käytetä ympäri vuoden, koska ne ovat liian kylmät talvella ja liian kuumat kesällä. Nilkkureita täällä näkee naisilla vieläkin päivälämpötilojen ollessa yli 20 asteen, mutta kesähelteillä suurin osa siirtyy sandaalikansaksi. Helsingissähän lenkkarit käy yleensä ympäri vuoden, jos ei omista kumisaappaita
- naiset eivät käytä shortseja. Kyllä käyttävät, etenkin nuoret. Tietenkin turistit käyttävät enemmän, koska palelevat vähemmän
- naiset suosivat sen sijaan pitkiä hameita. Enpä ole itseni lisäksi montaa sellaista naista nähnyt! Eipä täällä niitä minihameitakaan näy, mutta farkut ovat sopiva uniformu lähes joka paikkaan

Vaateliikkeistä täällä on runsauden pula. Täältä löytyy tunnettujen vaateketjujen liikkeitä, aasialaisia halpiskauppoja, pieniä erikoistuneita liikkeitä, tavaratalojen vaatetarjontaa, markkinakatujen rättimyyjiä ja matkailun sesonkiaikoina väliaikaisia rantamyymälöitä (ja afrikkalaisia kiertäviä myyjiä, joiden bisnes ei ole laillista) En sanoisi, että mikään niistä (siis laillisista) on toistaan huonompi, mutta kannattaa katsoa ne sisäpuolella olevat laput tarkkaan ja miettiä hintalaatu-suhdetta ja omaa etiikkaansa. Itse olen ostanut markkinoilta laadukkaita täyspuuvillaisia kotimaisia, siis espanjalaisia, alushousuja euron kappalehinnalla. Ja samoilla markkinoilla sorruin vitosella kesämekkoon, joka päästää niin paljon väriä, ettei sitä voi pestä muiden vaatteiden kanssa eli minun on pestävä se käsin. Nyt jälkikäteen sen eettisyys mietityttää ja on aivan oikein minulle joutua käsipyykkäriksi!

Täällä puetaan tuleva betoniraudoittaja vaaleanpunaiseen mekkoon, jos hän sattuu olemaan tyttö ja tuleva sairaanhoitaja urheilullisesti, jos hän sattuu olemaan poika. Eli ei mitään eroa Suomeen!

Muotia tytöille
Muotia pojille

Kävin tässä päivänä eräänä lähellä sijaitsevalla Zenia Boulevardilla (Euroopan suurimpia ellei peräti suurin ulkokauppakeskus, mikä ei tarkoita liikkeiden olevan katottomia) etsimässä itselleni sandaaleja. Huomasin vaateiden hintatason  noususta ja erilaisten kesäosastojen ilmestymisistä turistikauden alkaneen. Mutta täällä, niin kuin muuallakin, kannattaa tarkkailla missä paikalliset tekevät ostoksensa ja välttää turisteilta-rahat-pois -paikkoja.

Zenia Boulevardilla on tunneetuja vaateketjuja (ja monia muita vaatekauppoja)









Nämä löysin paikallisia tarkkaillen

Tiivistelmä espanjalaisesta pukeutumisesta (huom. Espanja on iso maa eli ei yleistettävissä koko maahan, eikä tietenkään yksilöihin):
Pukeutuminen on arkisen tyylikästä, mutta hohdotonta. Pukeutuaksesi espanjalaisittain yhdistele harkiten, vältä värikylläisyyttä, pukeudu liian lämpimästi ja sukupuolesta riippumatta, pidä se paita päällä!

Toukokuun tokaisu: Parempi yksi paita päällä kuin kymmenen matkalaukussa:)


tiistai 9. huhtikuuta 2019

Torreviejan suolajärvet, Las Salinas de Torrevieja

Olimme puoli vuotta keskustelleet suolajärviin tutustumisesta ja luultavasti olisimme keskustelleet siitä myös seuraavat kuusi (tai kahdeksan) kuukautta pitäisipitäisi-asteella ellei pari tuttavaamme olisi majoittuneet muutamaksi päiväksi Torreviejaan. Paikallisina "asiantuntijoina" velvollisuutemme oli  esitellä heille suolajärvien ihmeellistä maailmaa.

Suppea tietopläjäys surkeiden kuvien kanssa:

Järvien alueet muodostavat yhdessä 3700 hehtaarin luonnonpuiston. Järvistä pienempi, La Mata, on normaalin värinen eli sinivihreä, mutta Torrevieja (paikallisille Laguna Rosada) on vaaleanpunainen. Väri johtuu järvessä elävistä bakteereista ja levistä. Järvestä ruokansa napsivat flamingot syövät vaalenpunaisiksi värjääntyneitä äyriäisiä ja saavat sulkiinsa kauniin pinkin sävyn. 
Toimisikohan konsti hiusten värjäämiseen?



Kesän kuumimman ajan lähestyessä merivettä johdetaan La Matan järveen joksikin aikaa haihtumaan. Kun riittävä suolapitoisuus on saavutettu vesi johdetaan Torrevieja-järvelle lisähaihdutukseen. Suola kiteytyy järven pohjalle, josta se konevoimin nostetaan ylös. Näiden Euroopan suurimpien suolajärvien suolaa viedään ympäri maailmaa.

Alueen tärkeästä elinkeinosta tietämätön saattaa epäillä nauttineensa koneessa liikaa rentoutusjuomia nähdessään matkalla Alicanten lentokentältä lumivuoria. Ei tarvitse olla huolissaan!  Kauniin valkoiset kartion muotoiset vuoret koostuvat ihmiselle elintärkeästä suolasta. Vuorten muoto takaa mahdollisen sadeveden valumisen alas suolaa kastelematta. Tosin sade on täällä harvinaisempi ilmiö kuin Helsingissä helle.

Järven toisella puolella siintävät suolavuoret
 Costa Blancan terveellinen mikroilmasto on suurelta osin suolajärvien ansiota.

Suolainen ympäristö kasvaa omanlaista kauneuttaan


Meidän "retkemme":

La Matan puolella olisi voinut tehdä reippaan kävelylenkin ja vaikka pysähtyä eväitä syömään sitä varten rakennetuille paikoille. Suolantuotannon historiasta kertova museo Museo del Mar y de la Sal (Meren ja suolan museo) olisi myös ollut sillä puolella. Mutta ei kaikkea hyvää yhdellä kertaa  ja pinkki järvi pinkkeine flamingoineen kiinnosti enemmän (laiskuus ei missään nimessä vaikuttanut, en ainakaan tunnusta sitä). La Matalla on kuulemma runsaaasti eläimiä ja myös Laguna Rosadalla niitä voi nähdä. Emme kuitenkaan nähneet muita eläimiä kuin pari mouruavaa kissaa, emme edes niitä pinkkejä flamingoja.


Melkein rannalla
Jo ennen pinkkiä järvimaisemaa meille tuli erittäin selväksi, ettei siellä saa käydä uimassa. Pysäköidessämme automme lähelle porttia, josta pääsisi pinkkiin kohteeseemme, näimme vähän matkan päässä poliisiauton ja kävimme kysymässä onko parkkeerauspaikkamme laillinen. Olihan se, mutta saimme englannin ja elekielen sekoituksella ohjeen olla menemättä uimaan. Pukeutumisemme ja kantamuksemme tuskin millään tavalla viittasivat uimisaikomuksiin. Kiitimme ja kävelimme portista sisään järven rannalle.


Älykkyysosamäärämme riitti ymmärtämään tämän merkin
Eipä aikakaan, kun samat poliisit saapuivat ympäristöviranomaisten kanssa rannalle, missä ihaillimme ja kuvasimme järveä. Ja jälleen saimme kuulla saman varoituksen olla menemättä uimaan, tällä kertaa keskustelu käytiin espanjan ja elekielen cocktailina. Ehkä he kaikki pitivät meitä hieman yksinkertaisina (eivätkä suotta) tai uskoivat raihnaisen seurueemme haluavan suolakylpyyn vaikka lakeja uhmaten. Nyt taisi mielikuvitukseni laukata hieman liian kovaa laukkaa. Tosiasiassa he kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja tekevät tärkeätä työtä sekä luonnonsuojelualueen että siellä käyvien ihmisten suojelemiseksi.




"Ympäristoviranomaisen" auto




















Tärkein ei ole määränpää vaan matka ja etenkin matkaseura!

torstai 7. maaliskuuta 2019

Nie-numero, residencia, SIP-kortti

NIE-numeron (Número de Identidad de Extranjero) eli ulkomaalaisen henkilötunnuksen hakeminen oli yllättävän helppoa suomalaisen asianhoitofirman avulla. Meillä oli NIE-numerot jo parin päivän kuluttua Espanjaan muutostamme. Tarvittavien papereiden ja kahden valokuvan hankkiminen onnistui meiltä itseltämme, mutta espanjankielisen hakemuksen täyttäminen ja ajan varaaminen poliisilaitokselle tuskin olisi meiltä omin avuin luonnistunut.

Täällä saa virallisissa kuvissa hymyillä, mutta sen kuulin vasta jälkikäteen. Niinpä jälleen kerran onnistuin kuvissani näyttämään liian aikaisin avohoitoon päässeeltä psykopaatilta.  Kuvien lisäksi tarvitsimme ainoastaan kopion passin kuva-aukeamalta,  ja maksetun (leima?)veron. Maksulapun saimme onneksi asianhoitofirmasta jo etukäteen, muuten olisimme saaneet sen vasta poliisilaitokselta ja joutuneet palaamaan takaisin  maksetun laskun kanssa. Valmiiksi maksetun laskun ansiosta saimme hakea NIE-numeromme jo seuraavana päivänä suoraan vastaanottotiskiltä.

Ei se kuitenkaan ihan noin helppoa tainnut olla. Jo ennen Suomesta lähtöämme toimitimme asianhoitajallamme täytetyt lomakkeet, joissa kysyttiin muun muassa vanhempiemme nimiä mukaan lukien äitiemme tyttönimet. Relevanttia yli viisikymppisten kohdalla? En millään jaksa muistaa tarvitsimmeko tämän paperin nie-numeron vai residencian hakuun vai molempiin. Ehkä tarvitsimme joitain muitakin papereita nieneihimme, mutta mitään kovin hankalasti hankittavaa se ei ollut, eivätkä paperinippumme olleet järin paksuja. Eräs tuttavamme sanoikin, että se on "helppoa kuin heinänteko". Mutta minä kun en ole koskaan ollut heinäpellolla.

Residencian  eli oleskeluoikeuden anominen vaati huomattavasti enemmän papereita ja vaivaa kuin nie. Meillä olisi ollut vain muutaman sadan metrin matka Playa Flamencan poliisilaitokselle, mutta sinne oli monien kuukausien jonot. Niinpä asianhoitajamme varasi meille ajat Torreviejaan, missä lailliset parkkipaikat ovat kiven takana. Emme ole vielä keksineet sitä kiveä, minkä takana ne ovat.

Oleskeluoikeustodistus (Certificado de registro de ciudadano de la union) 

Hakemukseen vaaditiin valokuvien lisäksi:

- passikopiot

- kolmen kuukauden tiliote espanjalaiselta pankkitililtä (piti hakea pankista, verkkopankista otettu tuloste ei ole kelvollinen)

- Suomesta saatavista tuloista espanjankielinen todistus (ilman riittävää toimeentuloa residenciaa on turha edes hakea)

- kopiot nie-numeroista

- S1-todistusten kopiot (todistus sairaanhoito-oikeudesta, jos asut eri maassa kuin siinä, jossa olet vakuutettu)

- espanjankielinen vuokrasopimus

- asuinpaikkatodistus, jonka haimme kaupungintalolta (ayuntamiento). Sen saaminen vaati passin esittämisen ja nie-numeron lisäksi espanjankielisen vuokrasopimuksen ja asunnon suomalaisen omistajan passikopion. Meille oli varattuna yhteisaika ayauntamientoksen avausaikaan eli klo 8.30 ja meidät kutsuttiin asiointitiskille jo klo 9.02! Tosin hieman ihmetytti, kun virkailija kysyi passiani tutkiessa olenko syntynyt Suomessa. Piti selittää, että passissa lukeva syntymäpaikkani Vaasa "is a little town in Finland". Kaiken kaikkiaan asuinpaikkatodistusten saaminen oli varsin helppoa.


Ayuntamiento de Orihuela, sisäänkäynti

Omat tuloni ovat epäsäännölliset, minkä vuoksi residenciahakemukseni pohjautui mieheni säännöllisiin tuloihin. Koska meillä on mieheni kanssa eri sukunimi, jouduin tilaamaan Helsingin maistraatista espanjankielisen avioliittotodistuksen. Se tuntui hieman koomiselta, koska Espanjassa sukunimi ei vaihdu avioitumisen yhteydessä. Tosin täällä on kaikilla kaksi sukunimeä, joista ensimmäinen on isän ensimmäinen sukunimi ja toinen äidin ensimmäinen sukunimi. Nykylain mukaan on vaihtoehtoisesti mahdollista laittaa myös äidin ensimmäinen sukunimi lapsen ensimmäiseksi sukunimeksi.

Myös Helsingin maistraatissa oli ruuhkaa, Vasta puolentoista viikon kuluttua avioliittotodistuksen tilaamisesta sain sähköpostiini laskun, joka piti maksaa ennen kuin todistusta edes aloitettiin kirjoittamaan. Jouduin maksamaan yli 50 euroa siitä, että olin poikennut typerästä suomalaisesta perinteestä (joka ei ole edes kovin vanha) ottaa miehen sukunimi. Todistus saapui vasta päivää ennen kuin meillä oli aika poliisilaitokselle. Olisin kyllä hakenut residenssiä ilman sitäkin, koska täällä vaaditut paperit riippuvat aina virkailijan omasta lain tulkinnasta ja päivän psyykkeestä.

Kiikutimme kaikki aiemmin luettelemani paperit espanjankielisten hakemustemme  kanssa poliisilaitokselle. Tällä kertaa meillä ei ollut yhteisaikaa, vaan minun aikani oli 20 minuuttia ennen mieheni aikaa. Vaikka minulla oli sekä todistus mieheni tuloista että avioliittotodistus, oli residenssi-setä hyvin kiinnostunut talouspolittisesta tilanteestani. Onneksi mieheni ohjattiin viereiselle asiointipöydälle ja sain sanottua surkealla espanjallani este es mi marido (tässä on aviomieheni) osoittaen miestäni. Virkailijoiden lyhyen keskinäisen neuvottelun jälkeen mieheni ohjattiin viereeni istumaan. Papereiden käsittelyssä ei ilmennyt ongelmia, mutta niiden käsittely oli tuskastuttavan hidasta, Täällä vaaditaan joka paikkaan paperiset kopiot (yleensä vielä kahtena kappaleena), joita sitten leimaillaan ja niputellaan erilaisiin pinkkoihin.

Kohtuullisen uuden käytännön mukaan myös SIP-kortin eli paikallisen sairausvakuutuskortin voi anoa samalla kertaa. Niitä hoitavan virkailijan työaika oli kuitenkin alkamassa vasta noin tunnin kuluttua, minkä vuoksi "jouduimme" menemään viereiseen ravintolaan tilaamaan dos cañas (kaksi pientä olutta). SIP-virkailijan luona ilmaantui vähemmän yllätyksellisesti uusia vaatimuksia: piti käydä ottamassa kopiot S1-todistuksista ja myös miehelleni kopio avioliittotodistuksesta. Meille jää todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi, minkä vuoksi myös mieheni tarvitsi liitteeksi avioliittotodistuksen ja miksi eivät viereiselle (residencia)pöydälle jätetyt S1-todistukset riittäneet. Onneksi "ajan tappo" -ravintolamme on varautunut kopioiden ottamiseen. Otatimme siellä vaaditut kopiot ja palasimme odottamaan koska SIP-täti ottaa meidät uudelleen vastaan. Ja ottihan hän varsin pian.

SIP-kortti, jonka takapuolella myös omalääkärin nimi

SIP-tädin pitkällisen papereiden pyörittelyn jälkeen meidät käskettiin taas ulos, tällä kertaa odottamaan residenciakorttejamme. Niitä ei onneksi tarvinnut odottaa pitkään, mutta saatuamme ne jouduimme jälleen kerran siirtymään eteiseen odottamaan SIP-tädin kutsua (eteisessä on vain pari hassua tuolia ja parhaimmillaan parikymmentä ihmistä odottamassa vuoroaan) . Onneksi meidän ei tarvinnut odotella kohtuuttoman pitkää aikaa. Ja eipä aikaakaan, kun meillä molemmilla oli kätösissämme residenciakortin lisäksi myös väliaikainen SIP-kortti.

Onneksi meillä oli varattu aika, minkä vuoksi tähän kaikkeen meni vain reilu kolme tuntia!  Residenssi piti vielä käydä vahvistamassa alueemme kaupungintalolla (mehän jouduimme ruuhkien vuoksi hakemaan sen "väärästä" toimipisteestä) ja varsinainen Sippi on haettavissa vajaan kuukauden kuluttua.



Kaupungintalo aamulla ennen ruuhkia





















Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta vain toistaiseksi. Muutamme ensi syksynä muutaman kilometrin lähemmäs Torreviejaa, mikä tarkoittaa iki-ihania virastovierailuja tietojemme päivittämisen merkeissä.