lauantai 12. tammikuuta 2019

Costa Blancan ruokakaupat

Ruokakauppojen toimintaperiaate lienee samanlainen joka puolella maailmaa. Ne myyvät elintarvikkeita ja usein paljon muuta. Elintarvikkeiden valikoimissa ja siinä mitä se muu on, on suuria eroja eri maiden välillä. Costa Blancan kaupat eivät oleellisesti eroa suomalaisista, mutta joitain eroja kuitenkin on ja niitä yritän nyt ruotia. Poikkeus vahvistaa säännön eli kuvaukseni ei päde jokaiseen kauppaan. Ja pakkohan se on puuttua vähän myös siihen, mitä mikäkin maksaa.

Alkoholia myydään ruokakaupoissa, ei vain viinejä vaan myös kirkkaita. Hintataso, etenkin viinien kohdalla, on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Halvimmat litran viinitetrat maksavat alle euron. Uskoakseni ne on tarkoitettu lähinnä ruoanvalmistukseen, mutta en ole kysynyt sitä muilta niiden ostajilta. Itse olen käyttänyt halpisvalkkareita sekä ruoan valmistukseen että ruokajuomana. Niiden maku ei ole kehuttava, mutta koska laimennan viinini sitruunavedellä, se  ei minua suuresti haittaa (kyllä minä laadukkaampiakin viinejä juon, esimerkiksi jouluksi ostin jopa kolme euroa maksavan 0,75 litran viinipullon).


Suhteellisen juotavaa valkoviiniä 3 x 2dl Mercadonasta 1,28 euroa


Arpoja ei osteta kaupan kassalta. Arpojen ja paikallisen loton myyntiä varten on omat myyntipisteensä, usein vain pieni pöytä kadulla. Myös lehdille ja tupakkatuotteille on omat kauppansa. Tupakka on täällä hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta sitä myydään vain tupakkakaupoissa ja automaateista, joita on joissain ravintoloissa ja joillain huoltamoilla.

Makeishyllyt ovat täällä huomattavasti aneemisempia kuin Suomessa. Hinnasta ja laadusta minulla ei ole harmainta hajuakaan muun kuin suklaan osalta (rakastan ruokaa, mutta en makeaa sellaista). Ostin täältä suklaalevyn lahjaksi ystävälleni Suomessa piipahtaessani. Ystäväni mukaan se oli herkullista. Tosin samoja suklaalevyjä ei ole enää näkynyt joulun jälkeen lähikauppani hyllyllä. Terveiden elintapojen puolestapuhujana (suutarin lapsilla ei ole kenkiä) minua ilahduttaa, ettei makeisia ole sijoitettu salakavalasti kassojen läheisyyteen, ellei sitten purukumeja lasketa makeisiksi. Kassan viereisiä makeisia olen nähnyt ainoastaan Lidlissä. Kassojen päädyssä saattaa sen sijaan olla kaikenlaisia tarjouksessa olevia tuotteita säilykkeistä pesuaineisiin.

Merenelävien valikoima on täällä huomattavasti laajempi kuin Suomessa ja hintataso alhaisempi, minkä vuoksi on ymmärrettävää, että lähes jokaisessa kaupassa on kalatiski, mutta ei välttämättä lihatiskiä.

Mieheni intohimo, 7-9 euroa//kilo


Lihatuotteiden valikoima on siitä huolimatta mitä monipuolisin. Saatavilla on suomalaisten perusravintoa? possua (cerdo) ja lemmua (vaca), mutta ne eivät onneksi lillu marinadissa. Suureksi ilokseni kalkkunaa (pavo) ja kanaa (pollo) on tarjolla monella eri tapaa leikeltynä (ja monesta eri kohdasta). Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa kania (conejo). Kyllä keventäjän kelpaa! Etenkin kun hevi-osastot ovat kaikin tavoin laadukkaita.

Pieni pala Mercadonan heviosastoa



Keventämistä helpottaa, että valmisruokien tarjonta on lähes olematonta. Pakastealtaasta saa pizzaa, mutta mikroon laitettavia "roiskeläppiä" en ole nähnyt. Myös hampurilaiset, lihapiirakat, valmiit lihapullat ja lenkkimakkarat puuttuvat hyllyiltä. Toki täälläkin on myynnissä valmisruokia esimerkiksi omeletteja ja lasagneja, mutta niiden osuus kauppojen tarjonnasta on naurettavan vähäinen. Suurimmat valikoimat valmia- ja puolivalmiita tuotteita lienee Lidlissä.


Lidlin tarjontaa
v





Al Campon juustosiivut 0.59 euroa
Minua viisaammat väittävät elintarvikkeiden hintatason olevan noin 30 prosenttia alhaisempi kuin Suomessa. Valitsemalla, mitä tuotteita mistäkin kaupasta ostaa, saa ruokakorinsa hintaa hilattua vieläkin alhaisemmaksi. Esimerkiksi meidän ruokakustannuksemme ovat puolittuneet tänne muuton myötä.

Al Campon halpisleikkele 0,49 euroa


Mercadonan herkkusienet


















Toinen syy edulliseen ruokakoriimme on estoton tutustuminen itselle uusiin elintarvikkeisiin ja tuotemerkkeihin. Suomalaisia elintarvikkeita saa tietyistä kaupoista, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Me emme ole kokeneet tarvetta ostella niitä - onhan niitä tullut syötyä jo useita kymmeniä vuosia.



Valitsin vasemman puoleiset

Siskoni ehdotti minulle, että kirjoittaisin täkäläisistä "yök-ruoista" eli niistä, mitä suomalainen ei missään tapauksessa söisi. Mutta kun minulla ei ole sellaisia! Ja sen kyllä huomaa vyötäröni seudulta:) No, ehkä en itse kykenisi pilkkomaan kuvan pikkupossua, mutta luultavasti söisin, jos joku toinen sen valmistaisi.


















Jotain "todella" negatiivistakin sanottavaakin paikallisista ruokakaupoista on:
- ostoskorit ovat joka puolella aivan liian suuria, niitä kiikkeriä perässä vedettäviä. Minulle riittäisi lähes poikkeuksetta pienempi kori, sellainen kannettava, jonka kanssa on helppo sujahdella paikoilleen jumiutuneiden ihmisten ohi
- ostosten pakkaustilat ovat hyvin rajalliset, mutta kaikilla (myös myyjällä) tuntuu olevan aikaa odottaa edellisen asiakkaan pakkaamisen päättymistä


Tammikuun toteamus: Mitä en täältä löydä, en tarvitse