tiistai 9. huhtikuuta 2019

Torreviejan suolajärvet, Las Salinas de Torrevieja

Olimme puoli vuotta keskustelleet suolajärviin tutustumisesta ja luultavasti olisimme keskustelleet siitä myös seuraavat kuusi (tai kahdeksan) kuukautta pitäisipitäisi-asteella ellei pari tuttavaamme olisi majoittuneet muutamaksi päiväksi Torreviejaan. Paikallisina "asiantuntijoina" velvollisuutemme oli  esitellä heille suolajärvien ihmeellistä maailmaa.

Suppea tietopläjäys surkeiden kuvien kanssa:

Järvien alueet muodostavat yhdessä 3700 hehtaarin luonnonpuiston. Järvistä pienempi, La Mata, on normaalin värinen eli sinivihreä, mutta Torrevieja (paikallisille Laguna Rosada) on vaaleanpunainen. Väri johtuu järvessä elävistä bakteereista ja levistä. Järvestä ruokansa napsivat flamingot syövät vaalenpunaisiksi värjääntyneitä äyriäisiä ja saavat sulkiinsa kauniin pinkin sävyn. 
Toimisikohan konsti hiusten värjäämiseen?



Kesän kuumimman ajan lähestyessä merivettä johdetaan La Matan järveen joksikin aikaa haihtumaan. Kun riittävä suolapitoisuus on saavutettu vesi johdetaan Torrevieja-järvelle lisähaihdutukseen. Suola kiteytyy järven pohjalle, josta se konevoimin nostetaan ylös. Näiden Euroopan suurimpien suolajärvien suolaa viedään ympäri maailmaa.

Alueen tärkeästä elinkeinosta tietämätön saattaa epäillä nauttineensa koneessa liikaa rentoutusjuomia nähdessään matkalla Alicanten lentokentältä lumivuoria. Ei tarvitse olla huolissaan!  Kauniin valkoiset kartion muotoiset vuoret koostuvat ihmiselle elintärkeästä suolasta. Vuorten muoto takaa mahdollisen sadeveden valumisen alas suolaa kastelematta. Tosin sade on täällä harvinaisempi ilmiö kuin Helsingissä helle.

Järven toisella puolella siintävät suolavuoret
 Costa Blancan terveellinen mikroilmasto on suurelta osin suolajärvien ansiota.

Suolainen ympäristö kasvaa omanlaista kauneuttaan


Meidän "retkemme":

La Matan puolella olisi voinut tehdä reippaan kävelylenkin ja vaikka pysähtyä eväitä syömään sitä varten rakennetuille paikoille. Suolantuotannon historiasta kertova museo Museo del Mar y de la Sal (Meren ja suolan museo) olisi myös ollut sillä puolella. Mutta ei kaikkea hyvää yhdellä kertaa  ja pinkki järvi pinkkeine flamingoineen kiinnosti enemmän (laiskuus ei missään nimessä vaikuttanut, en ainakaan tunnusta sitä). La Matalla on kuulemma runsaaasti eläimiä ja myös Laguna Rosadalla niitä voi nähdä. Emme kuitenkaan nähneet muita eläimiä kuin pari mouruavaa kissaa, emme edes niitä pinkkejä flamingoja.


Melkein rannalla
Jo ennen pinkkiä järvimaisemaa meille tuli erittäin selväksi, ettei siellä saa käydä uimassa. Pysäköidessämme automme lähelle porttia, josta pääsisi pinkkiin kohteeseemme, näimme vähän matkan päässä poliisiauton ja kävimme kysymässä onko parkkeerauspaikkamme laillinen. Olihan se, mutta saimme englannin ja elekielen sekoituksella ohjeen olla menemättä uimaan. Pukeutumisemme ja kantamuksemme tuskin millään tavalla viittasivat uimisaikomuksiin. Kiitimme ja kävelimme portista sisään järven rannalle.


Älykkyysosamäärämme riitti ymmärtämään tämän merkin
Eipä aikakaan, kun samat poliisit saapuivat ympäristöviranomaisten kanssa rannalle, missä ihaillimme ja kuvasimme järveä. Ja jälleen saimme kuulla saman varoituksen olla menemättä uimaan, tällä kertaa keskustelu käytiin espanjan ja elekielen cocktailina. Ehkä he kaikki pitivät meitä hieman yksinkertaisina (eivätkä suotta) tai uskoivat raihnaisen seurueemme haluavan suolakylpyyn vaikka lakeja uhmaten. Nyt taisi mielikuvitukseni laukata hieman liian kovaa laukkaa. Tosiasiassa he kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja tekevät tärkeätä työtä sekä luonnonsuojelualueen että siellä käyvien ihmisten suojelemiseksi.




"Ympäristoviranomaisen" auto




















Tärkein ei ole määränpää vaan matka ja etenkin matkaseura!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti