tiistai 25. kesäkuuta 2019

Terveyskeskuksessa

Vihdoin koitti kauan (turhaa) pelkäämämme päivä eli oli käytävä omassa terveyskeskuksessamme miehen pitkittyneen vatsaflunssan vuoksi. Ensin harkitsimme soittaa ajanvaraukseen, mutta totesimme käsillä selittämisen puhelimessa liian vaikeaksi. Niinpä päätimme maanantaiaamun ratoksi mennä paikan päälle jonottamaan.  Eihän siitä jonottamisesta mitään tullut, kun ei ollut jonoa! Ehdimme hädin tuskin istumaan, kun mieheni jo kutsuttiin lääkärin pakeille (minähän tietenkin änkesin mukaan omasta mielestäni kielitaitoisempana).

Lääkäri paineli mahaa sieltä sun täältä, kurkisti korviin ja nieluun, mittasi verenpaineen, kuunteli stetoskoopilla ja kyseli taudinkuvasta. Hän jopa kutsui viereisestä huoneesta parempaa englantia puhuvan kollegansa varmistamaan ymmärtäneensä meidät oikein. Lähtiessämme hän vielä antoi mukaan "ensihätäpillerit". Olimme ulkona 20 minuutin kuluttua saapumisestamme resepti kourassa, eikä syynä takuulla ollut lääkärin välinpitämätön asenne.

Ei muuta kuin apteekkiin (farmacia), joita täällä on ilahduttavan tiheästi.

Farmaciat on merkitty selkeästi välkkyvillä ristitunnuksilla.

Kuvassa näkyvä lämpötila on virheellinen. Kuvaushetkellä näyttöön on juuri vaihtumassa +25. Ei niitä kylmimpiä kesäkuun aamuja.



Terveyskeskuskäynti oli ilmainen, mutta lääkkeistä piti maksaa muodollinen korvaus.
Hintaesimerkkejä:
- 20 kpl Paracetamol 1000 mg 19 senttiä
- 28 kpl Omeprazol  20 mg 24 senttiä

Reseptilääkkeet olisivat maksaneet enemmän ilman paikallista sairasvakuutuskorttia (SIP), mutta kuitenkin paljonpaljon vähemmän kuin Suomessa. Myös suurin osa käsikauppalääkkeistä on täällä halvempia, mutta niistä ei ole mahdollista saada alennusta edes reseptillä.

Monet kuvittelevat, että täällä myytäisiin lääkkeitä yhtä vapaasti kuin viinaa, mutta voin vakuuttaa tiedon olevan vanhentunut. Reseptilääkkeiden myyntiä valvotaan erittäin tiukasti.

Koodi leikattiin apteekin arkistoihin valvontateknisistä syistä

Turistinakin täällä saa julkisen terveydenhuollon palveluja akuuteissa tilanteissa, minkä totesimme kun suomalainen vieraamme nyrjäytti nilkkansa. Oli kyllä tuskastuttavaa odotella Torreviejan sairaalan päivystyksessä kolme tuntia, mutta siinä ajassa potilaan jalka oli kuvattu ja teipattu. Onnistuisikohan Suomessa sunnuntaipäivänä? Epäilen.

Lähtiessämme tivasimme hoitajalta kyynärsauvoja. Hän katsoi meitä kuin vähäjärkisiä ja näytti reseptiä, missä ilmeisesti luki espanjaksi kyynärsauvat. Ja apteekistahan ne sai.

Lempiapteekkimme hyvän palvelun vuoksi

Apteekkari  jopa sääti kepit oikean pituiseksi
 
Jännitimme millaisen loven sauvat ja tulehduskipulääkkeet tekisivät pariskunnan lomakassaan. Lovi oli odotettua pienempi, vain 22 euroa.

Onneksi kompuroijalla oli mukanaan eurooppalainen sairasvakuutuskortti.

 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Espanjassa rakennetaan talo asuntojen myyntiä varten

Täällä on mielenkiintoinen tapa myydä asuntoja. Myytävien asuntojen välittömään läheisyyteen rakennetaan myyntipiste ja yleensä jo ennen kuin rakentaminen on edes alkanut. Meidänkin urbanisaatiossamme oli sellainen, mutta ei ole enää. Se purettiin eilen, vaikka asuntojen valmistumisesta on vain reilu parikymmentä vuotta! Eikä se ollut lainkaan hullumman näköinen pytinki, päästetty vain rappeutumaan. Ihmettelin ja ihmettelen edelleen, eikö sille olisi löytynyt mitään järkevää käyttötarkoitusta.

Myyntitykkien puretun toimiston etusivu



Takaseinä kadulle päin houkutustauluineen
















Kurkistelin ikkunasta purkutuomion tultua


Ovi hieman repsotti



















Vajaa viikko ennen purkupäivää alueella parkissa olevien autojen tuulilaseihin jaettiin lappu, jossa ilmoitettiin ajoportin olevan poissa käytössä purkamisen ajan. Aitoespanjalaiseen tapaan pari päivää ennen h-hetkeä oli tuulilasissa lappu, jossa ilmoitettiin purkamisajankohdan siirtyvän päivällä. Ei tiedotus toki näin heikoksi jäänyt - myös ajoportin pielessä ja postilokeropisteen ovessa oli A4-kokoinen lappu. Jälkimmäinen tuskin tavoitti kovinkaan monia, koska posti jaetaan täällä vain kaksi kertaa viikossa ja iso osa asunnoista on pelkkiä loma-asuntoja (eli ei tarvetta käydä postilokerolla).

Purkamisen piti alkaa klo 9 ja homman piti olla valmis puolilta päivin:


Kymmeneltä aamulla ei ollut tapahtunut vielä mitään, mutta paikalla oli työmiehiä, ilmeisesti kartoittamassa tilannetta (se tehdään täällä ilmeisen huolellisesti).

Klo 12.30 (kun homman piti olla jo ohi) oli nähtävissä huomattavaa edistystä:

Yläkerran parveke peräti kadonnut
Kahden aikaan oli päästy itse asiaan:


Klo 16.30 oltiin jo niin pitkällä, että talon jäänteitä kauhottiin kuorma-autoon:



Seuraavana aamuna:

Ei enää taloa


Viereisellä tontilla aloitettiin joku aika sitten rakennustyöt:



Asuntojen myyntipiste on kuitenkin nököttänyt jo vuoden päivät kadun reunassa:
Meneeköhän tämäkin purkuun muutaman kymmenen vuoden kuluttua?


Ilokseni olen huomannut parissa paikassa käytettävän "myyntikojuna" työmaaparakkia. Ehkä ne siirretään nopeammin kuin kiinteät kojut puretaan.

Kesäkuun karaoke: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää, kummastuttaa...